Hypoteesisopimus on velallisen ja lainanantajan välinen sopimus, jossa velallinen panttaa jonkinlaisen omaisuuserän lainan vakuudeksi toimittamatta tosiasiallisesti sitä vakuutta lainanantajalle. Usein sopimuksessa määrätään panttioikeuden asettamisesta omaisuuserälle, kunnes laina on maksettu kokonaan. Kiinnitykset, joissa ostettua omaisuutta käytetään vakuutena, ovat yksi yleisimmistä esimerkkeistä hypoteettisopimuksesta. Termiä käytetään myös kuvaamaan sopimusta, joka koskee vakuustilin perustamista välittäjän kanssa. Tässä skenaariossa hypoteesisopimus tunnetaan usein marginaalisopimuksena.
Kussakin näistä kahdesta skenaariosta hypoteesisopimus auttaa vähentämään lainanantajan ottamaa riskiä. Tämä puolestaan lisää mahdollisuuksia, että lainanantaja päättää tehdä liiketoimintaa velallisen kanssa, koska mahdollisuus hyötyä lainan tai luottolimiitin pidentämisestä marginaalitilillä on suurempi. Samaan aikaan velallinen voi nauttia pantatun omaisuuden käytöstä, vaikka velvollisuus velallista kohtaan on täytetty.
Käytettävän vakuuden tyyppi riippuu usein tilanteesta, jossa hypoteettisopimus tehdään. Esimerkiksi jos sopimus liittyy kiinteistön ostamiseen, velallinen sitoutuu hankkimaan omaisuuden lainan tueksi. Joissakin tapauksissa lainanantaja voi hyväksyä asuntolainan vakuudeksi toisen omaisuuden, josta ei tällä hetkellä ole pantteja tai muita velvoitteita. Jos velallinen ei suorita maksuja ajoissa ja lopulta laiminlyö asuntolainansa, hypotekaatiosopimuksen ehtojen mukaan lainanantaja voi ottaa pantatun kiinteistön haltuunsa ja myydä sen, jotta eläke voidaan siirtää kokonaan tai ainakin osa siitä. On tärkeää huomata, että jos kiinteistön myöhemmästä myynnistä ei synny tarpeeksi tuloja velallisen tilin erääntyneen saldon kattamiseksi, lainanantaja voi usein vapaasti ryhtyä ylimääräisiin oikeustoimiin saadakseen loput takaisin, mahdollisesti korottamalla palkan velallinen.
Samalla tavalla vakuustiliin liittyvä hypoteettisopimus edellyttää myös omaisuuden panttaamista, jonka välittäjä voi vaatia, jos sijoittaja ei maksa takaisin marginaalilla lainattuja varoja ehtojen mukaisesti. Yleensä pantatut varat ovat nimenomaisesti yksilöityjä arvopapereita, joita pidetään sijoittajan tilillä, ja pantattujen osakkeiden lukumäärä on myös yksilöity osana sopimuksen ehtoja. Jos sijoittaja ei jostain syystä pysty maksamaan takaisin marginaalilla lainattua määrää, välittäjällä on oikeus vaatia pantattujen arvopaperien omistusta velan maksamiseksi. Jos näiden pantattujen omaisuuserien nykyinen markkina -arvo ei kata erääntyvän marginaalin kokonaismäärää, välittäjällä voi olla oikeus olla antamatta sijoittajalle mahdollisuutta ostaa marginaalia uudelleen ennen kuin jäljellä oleva saldo on maksettu. Tätä voidaan hoitaa joko myymällä mielellään muita arvopapereita välittäjälle tai suorittamalla käteismaksu, joka erottaa erääntyvän saldon kokonaan.