Hysteria on vanhentunut lääketieteellinen termi, jota käytetään edelleen puhekielessä viittaamaan äärimmäisen pelon tai tunteen tilaan ja siitä johtuvaan irrationaaliseen käyttäytymiseen. Termiä käytettiin alun perin kuvaamaan naisia, jotka toimivat irrationaalisesti kohdun oletetun häiriön vuoksi. Vuonna 1980 Amerikan psykiatrinen yhdistys (APA) korvasi diagnoosin “hysteerinen neuroosi, muuntumistyyppi” ilmaisulla “muunnoshäiriö”.
Sana on johdettu kreikasta “kohtu”. Muinaisen lääketieteellisen ajatuksen mukaan naiset, jotka pidättäytyivät sukupuoliyhteydestä pitkään, kärsivät mielenterveyden häiriöistä, jotka johtuivat kohdun vetäytymisestä kehoon ja muiden elinten puristumisesta. Tämä teoria herätettiin eloon 19 -luvun lääketieteessä ja jälleen 1920 -luvulla Freudin psykologisten teorioiden vaikutuksesta. Indusoitua orgasmia käytettiin oletettavasti hysteeristen naisten hoitoon. Käsitys niin kutsutusta naisten hysteriasta on sittemmin diskreditoitu.
Nykyaikaisessa psykologisessa ajattelussa on olemassa kahdenlaisia hysterioita: somatoforminen ja dissosiatiivinen. Somatoformiselle hysterialle on ominaista fyysiset tai psykosomaattiset oireet. Yksi esimerkki on muuntumishäiriö, jossa neurologisia oireita, kuten halvaantumista, kipua ja kohtauksia, esiintyy ilman neurologista syytä. Muita esimerkkejä ovat kehon dysmorfinen häiriö, krooninen väsymysoireyhtymä ja hypokondria. Potilaat, joilla on tämä muoto, eivät valehtele sairauksiaan; pikemminkin oireilla on psykologinen tai epäorgaaninen syy biologisen sijasta.
Dissosiatiiviselle hysterialle on ominaista fuugatila, joka tunnetaan myös nimellä amnesia, jossa potilas kokee jossain määrin identiteettinsä. Muistin menetys ja persoonallisuuden muutokset ovat yleisiä oireita. Kuten toinen tyyppi, fuugatila ei ole tahallinen kiertäminen, vaan pikemminkin todellinen muistin menetys psyykkisen stressin tai trauman vuoksi.
Nykyinen psykiatrinen teoria katsoo, että tämä tila on kehon yritys käsitellä psykologista ahdistusta. Potilaalle voi olla hyötyä, kuten välttäminen kaikesta, mikä aiheuttaa ahdistusta; joku voi tulla liian sairaaksi, jotta hän voi jatkaa työskentelyä stressaavassa työpaikassa tai esimerkiksi elää yksin. Joskus ei kuitenkaan ole ilmeistä hyötyä; henkilö voi esimerkiksi kokea myrkytysoireita siitä virheellisestä uskomuksesta, että hän on myrkytetty.