Oikeudellinen käsite hyvästä moraalista luonteesta on Yhdysvaltojen (USA) lainsäädännössä tällä hetkellä käytetty rakenne, jolla valtuutetaan nimetty henkilö sopivaksi tiettyyn tarkoitukseen. Tyypillisesti henkilö menettää tämän aseman, jos hän tekee moraalisen rajuuden rikoksen – eli rikoksen, joka osoittaa henkilön moraalittomuuden. Vaikka moraalisten luokitusten oikeudellinen käyttö on rajallista, se on usein ratkaiseva tekijä päätettäessä siitä, myönnetäänkö Yhdysvaltain kansalaisuus ulkomaalaiselle hakijalle vai ei. Sitä käytetään myös määräävänä tekijänä tiettyjen ammatillisten lisenssien myöntämisessä.
Saadakseen hyvän moraalisen luonteen henkilö ei ehkä ole syyllistynyt rikoksiin, joihin liittyy niin sanottu ”moraalinen tärinä”. Moraalisen karkeuden teoille on ominaista huonovointisuus, ja ne ovat todennäköinen osoitus siitä, että näyttelijällä ei ole moraalin tunnetta. Yleisesti ottaen kaikki epärehelliset rikokset, kuten petos, varkaus ja veronkierto, katsotaan moraaliseksi. Tähän rikosluokkaan kuuluu myös valvottavien aineiden laiton kauppa, oikeuden saapumatta jättäminen ja kaikki kansalliseen turvallisuuteen liittyvät rikokset.
Hyvä moraalinen luonne on ensisijainen edellytys Yhdysvaltoihin pääsylle kansalaiseksi. Jos hakija on tuomittu moraalisen kurinalaisuuden rikoksesta, mukaan lukien sekä epärehellisyysrikokset että valvottavien aineiden rikkomukset, häneltä evätään tyypillisesti Yhdysvaltain kansalaisuus. Vaikka tuomiot tyypillisesti estävät tällaisen kansalaisuuden saamisen, yksinkertaisesti pidättäminen moraalisen rikollisuuden rikoksesta ei estä hakijaa. Lisäksi jos rikokseen liittyvät olosuhteet sisältävät pelkästään pienen rikoksen, kuten vähäisen huumausaineiden hallussapidon syytteen, kansalaisuushakemusta voidaan edelleen harkita joissakin tapauksissa.
Toinen ala, jolla hyvä moraalinen luonne on ratkaiseva Yhdysvaltain lainsäädännössä, on luvan myöntäminen harjoittaa lakia. Vaikka lisenssi harjoittaa lakia harjoittaa kokonaan valtio, jossa lupa on myönnetty, jokaisen valtion edellytykset lain harjoittamiselle edellyttävät hyvää moraalista luonnetta. Tällaisen vaatimuksen taustalla on oikeuskäytännön luonne, jossa asiakkaiden on uskottava paljon neuvoa antavan asianajajan luonteeseen. Jopa sen jälkeen, kun asianajajat ovat päässeet harjoittamaan lakia jossakin osavaltiossa, asianajajien on säilytettävä hyvä moraalinen luonteensa tai heillä on mahdollisuus erota – oikeuskäytännön peruuttaminen – tai muita seuraamuksia.