Hyväntekeväisyyssäätiö on organisaatiotyyppi, jonka lakijärjestelmät eri puolilla maailmaa määrittelevät eri tavoin. Jo vuonna 1601 hyväntekeväisyys määriteltiin Britannian oikeusjärjestelmässä Charitable Uses Actissa. Tässä asiakirjassa näitä organisaatioita varten kehitettiin ensimmäisen kerran erityinen oikeudellinen kehys.
Laki pyrki hallitsemaan hyväntekeväisyyteen tarkoitettujen rahojen käyttöä, jotta voidaan estää “luottamuksen ja huolimattomuuden petokset” (Charitable Uses Act, Englanti, 1601). Sen jälkeen kun asiakirjassa oli lueteltu useita hyväntekeväisyystarkoituksia, joihin sisältyivät “köyhien piikojen avioliitto”, haavoittuneiden sotilaiden auttaminen ja aineellinen apu köyhille, asiakirjassa myönnettiin paikallisille piispoille lainkäyttövalta lääniensä hyväntekeväisyysjärjestöille. Vasta 21-luvulla otettiin käyttöön uusi kattava lainsäädäntö, joka korvasi hyväntekeväisyyslain ja sen myöhemmät tulkinnat hyväntekeväisyyssäätiön toiminnan sääntelyssä.
Tavallisesti hyväntekeväisyyssäätiöiden tehtävänä on auttaa heikommassa asemassa olevia yksilöitä tai jopa maita eri tavoin ja tilanteissa. Niiden soveltamisala on laaja, ja se kattaa kaiken ihmisten auttamisesta, joilla ei ole varaa hankkia koulutusta, ruoan ja suojan tarjoamiseen kodittomille tai sairaanhoidon tarjoamiseen potilaille, jotka kärsivät tietystä sairaudesta.
Lait, jotka säätelevät hyväntekeväisyyssäätiöiden toimintaa ympäri maailmaa, tarjoavat niille yleensä veroetuja ja verovapautuksia. Hyväntekeväisyyssäätiöt kuuluvat voittoa tavoittelemattomien järjestöjen luokkaan. Vastoin yleistä käsitystä tämä ei tarkoita, että he eivät halua tuottaa voittoa, vaan vain sitä, että aina kun heillä on voittoa, se on sijoitettava uudelleen säätiön hankkeisiin sen sijaan, että se jaetaan sen kumppaneiden tai jäsenten kesken.
Vaikka voittoa tavoittelemattoman järjestön, kansalaisjärjestön (NGO) ja hyväntekeväisyyssäätiön käsitteet menevät usein päällekkäin, ne eivät ole samoja. Esimerkiksi kehittymättömään maahan syöpää sairastavien lasten tukemiseen luotu säätiö voisi olla kansalaisjärjestö, jos valtio ei ole millään tavalla mukana sen toiminnassa, ja se olisi myös voittoa tavoittelematon järjestö. Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen on kuitenkin täytettävä tietyt vaatimukset saavuttaakseen säätiön aseman.
Hyväntekeväisyyssäätiöt käynnistetään usein yksittäisen henkilön tai henkilöryhmän lahjoituksella. Säätiön jäsenten tehtävänä on sitten varmistaa, että varat uusiutuvat varainkeruutoiminnalla ja valvoa, että säätiön varojen käyttö on sen tehtävän mukaista.
Vaikka käsitykset hyväntekeväisyyssäätiön juridisesta kategoriasta vaihtelevat eri puolilla maailmaa, globalisaatiolla on taipumus minimoida alueellisten säännösten välinen kuilu. Internet on myös mahdollistanut hyväntekeväisyyssäätiöiden löytämisen suoraan, ilman välittäjiä ja pienin mainoskuluin. Nykymaailmassa melkein kuka tahansa, jolla on jalo tarkoitus, voi aloittaa hyväntekeväisyysprojektin ja saavuttaa sitoutumisen. Kaikkea näistä yrityksistä ei kuitenkaan tunnusteta laillisesti säätiöiksi, elleivät ne ole paikallisten määräysten mukaisia.