Sananlasku on lauseen käänne, joka saattaa tuntua käsittämättömältä henkilölle, joka ei tunne kieltä, jolla sitä puhutaan. Yleisesti ottaen idiomeja on myös erittäin vaikea kääntää, paitsi hyvin kiertotiellä. Sananlaskuja on erittäin vaikea oppia, ja monet kieltenoppijat mainitsevat ne yhtenä haastavimmista osista kielen ja kulttuurin perusteellisessa ymmärtämisessä. Koska idiomeja käytetään niin usein ja laajasti, useat yritykset luovat idiomisanakirjoja, joissa luetellaan idiomit ja niiden oikea käyttö kieltenopiskelijoille.
Jos joku katsoisi idiomin sanoja yksin, hänellä saattaa olla vaikeuksia ymmärtää lauseen merkitys. Esimerkiksi monet englanninkieliset sanovat, että joku ”potkaisi ämpäriin” kuollessaan. Tätä erikoista kielenkäyttöä ei oteta kirjaimellisesti, mutta useimmat englanninkieliset ymmärtävät sen yhdessä tuhansien muiden ilmaisujen kanssa. Muissa tapauksissa puhe voi viitata kulttuuriseen tietämykseen, kuten kirjallisuuteen, mikä voi olla hämmentävää henkilölle, joka ei ole täynnä tätä kulttuuria.
Suositut sanonnat ovat usein idiomeja, kuten “päästä kissa ulos pussista”. Tässä mielessä kissaa ei kirjaimellisesti päästetä laukusta, ja kuulija ymmärtää, että puhuja viittaa salaisuuden paljastamiseen. Käyttäjä ei usein ole tietoinen idiomin juurista, koska se on integroitu puhujan kulttuuriin niin syvälle.
Monet ilmaukset ovat värikkäitä ja uteliaita, eikä niiden alkuperää ole mahdollista jäljittää. Epäillään, että William Shakespeare lisäsi useita satoja englannin kieleen, mutta lukemattomia muita hankitaan jatkuvasti ja pudotetaan ajan myötä. Nämä puhehahmot värjäävät kielen, mikä tekee siitä elävämmän ja hauskemman käyttää. Ne ovat myös usein tärkeä osa kansallista kulttuuria, joka voi olla hyvin vieraaa ihmisille, jotka eivät ole tästä kulttuurista.
Jotkut ihmiset käyttävät myös termiä “idioma” viittaamaan eräänlaiseen kansanpuheeseen, joka on ainutlaatuinen alueelle tai ihmisille. Joku saattaa puhua esimerkiksi ”amerikkalaisesta idiomista” viitaten tapaan, jolla amerikkalaiset puhuvat englantia. Vaikka tämä englannin muoto ei ole täysin erillinen murre, se on poikennut radikaalisti brittiläisestä englannista, joten se kuulostaa ja tuntuu hyvin erilaiselta. Tämä sanan käyttö viittaa sen juureen, kreikkalaiseen idiousthai, “tehdä omaksi”.