Ilmanvaihtotilavuus viittaa ilmamäärään, joka liikkuu keuhkojen läpi tietyn ajan kuluessa, klassisesti minuutin. Ilmanvaihdon määrä voi vaihdella huomattavasti riippuen siitä, mitä joku tekee ja jonkun terveydentilasta. Esimerkiksi levossa olevalla ihmisellä on pienempi tuuletusvolyymi kuin huippukunnossa olevalla urheilijalla maaliin. Hengityssuojainta käyttävillä potilailla ilmanvaihto on yksi niistä asioista, joita voidaan hallita pitämään potilas mukavana ja varmistamaan, että potilas saa tarpeeksi happea elääkseen.
Ihminen ja monet muut organismit hengittävät, koska niiden solut tarvitsevat happea. Aina kun joku hengittää, joka tuo ilmaa keuhkoihin, kaasunvaihto tapahtuu keuhkojen sisällä. Jätetuotteilla, kuten hiilidioksidilla, käydään kauppaa ilman hapen kanssa, mikä mahdollistaa näiden jätemateriaalien poistumisen kehosta, kun henkilö hengittää ulos, kun happi kuljetetaan verenkierron soluihin. Ilmanvaihtotilavuus vaikuttaa suuresti siihen, kuinka paljon happea on kehossa.
Kun joku rasittaa itseään fyysisesti, keho tarvitsee enemmän happea, minkä vuoksi ihmiset hengittävät vaikeasti portaiden kiipeämisen jälkeen ja miksi urheilijat hengittävät kovaa kilpaileessaan tai treenatessaan. Päinvastoin, levossa olevalla henkilöllä ei pitäisi olla kovin suuri happitarve. Niille Same OG -lukijoille, jotka ovat uteliaita siitä, miten hyperventilaatio toimii, hyperventilaatio johtaa veren hiilidioksidipitoisuuden vähenemiseen, mikä aiheuttaa veren pH -arvon nousun, mikä johtaa verisuonten supistumiseen ja sen jälkeen huimaukseen.
On mahdollista mitata ihmisen ilmanvaihtotilavuus määrittämällä, kuinka monta kertaa hengitetään joka minuutti, ja mittaamalla ilman määrä, jonka joku pystyy hengittämään sisään ja ulos jokaisen hengityksen yhteydessä. Spirometriana tunnettua lääketieteellistä testaustekniikkaa voidaan käyttää määrittämään, kuinka paljon ilmaa joku voi hengittää, jotta voidaan tehdä johtopäätöksiä ilmanvaihdon tilavuudesta ja kerätä tietoja kroonisesta sairaudesta, kuten astmasta.
Jos henkilö ei pysty hengittämään itsenäisesti, hoitohenkilökunnan tai ensiavun antajan on säädettävä ilmanvaihdon äänenvoimakkuutta. Esimerkiksi kardiopulmonaalisessa elvytyksessä ilmanvaihdon tilavuus riippuu siitä, kuinka monta kertaa henkeä hengitetään potilaalle minuutissa. Keinotekoiseen hengitykseen tarkoitettujen hengityslaitteiden potilaiden ilmanvaihtoa säädetään muuttamalla hengityslaitteen asetuksia lisätäkseen tai vähentämään keuhkojen läpi kulkevan ilman määrää minuutissa.