Vaikka filosofit ovat usein väittäneet asian, fenomenologia ja eksistentialismi ovat käytännössä erottamattomia modernissa filosofiassa. Eksistentialismi on pohjimmiltaan ihmisen olemassaolon tutkimus sellaisena kuin se koskee yksilöä. Tässä filosofian haarassa tarkastellaan sitä, miten jokainen ihminen antaa omalle elämälleen merkityksen, huolimatta monista esteistä, jotka maailma luonnollisesti asettaa tielle. Fenomenologia on tutkimus ihmisen tietoisuudesta tai siitä, miten jokainen ihminen kokee ympäröivän maailman. Monet filosofit ovat nykyään samaa mieltä siitä, että fenomenologia ja eksistentialismi ovat päällekkäisiä monilla aloilla, koska molemmat ovat kiinnostuneita ihmisten kokemuksista ja käsityksistä maailmasta.
Suurimman osan ajasta eksistentialismi keskittyy ihmisten olemassaoloon, ei heidän olemuksiinsa. Tämä filosofia ei keskity sieluun tai aineettomiin tekijöihin, kuten Jumalaan ja hengelliseen elämään. Nämä tekijät otetaan joskus huomioon, mutta vain osana henkilön henkilökohtaista filosofiaa, ei yleisesti hyväksyttynä totuutena. Eksistentialismissa mikään ei ole objektiivista; kaikki kokemukset ovat subjektiivisia, ja jokainen antaa elämälleen eri merkityksen. Eksistentialismi sanoo, että ihmisten on annettava elämälleen merkitys auttaakseen heitä nousemaan maailman epäsuotuisien ominaisuuksien yläpuolelle.
Fenomenologian tutkimuksessa tarkastellaan myös olemassaoloa, mutta siinä keskitytään enemmän siihen, miten erilaiset kokemukset muokkaavat mielipidettämme maailmasta kokonaisuudessaan. Filosofit, jotka pitävät tätä ajatuskoulua, katsovat yleensä ilmiöitä tai asioita sellaisina kuin ne ilmenevät kussakin yksittäisessä inhimillisessä kokemuksessa. Toisin sanoen, jotain, joka tuntuu ilmiöltä tai kummalliselta tapahtumalta yhdelle henkilölle, voi olla täysin normaalia toiselle. Esimerkiksi yksi henkilö voi kokea valokuvan varjon haamuna tai yliluonnollisena hahmona, kun taas toinen henkilö kokee saman ilmiön kuin ylivalotetun elokuvan.
Fenomenologia ja eksistentialismi ovat päällekkäisiä kokemuksen kautta. Ihmiset käyttävät kokemuksiaan saadakseen elämäänsä merkityksen, mikä saa heidät jatkamaan toimintaansa ja pyrkimään eteenpäin. Jokainen ihminen kokee ilmiöt eri tavalla, mikä tarkoittaa, että jokainen tapaus ihmisen olemassaolosta on erilainen. Tämä tarjoaa maailmalle monia erilaisia ihmisiä. Tämä monimuotoisuus on välttämätön fenomenologian ja eksistentialismin hengissä pitämiseksi. Jos ihmiset kokisivat ja havaitsisivat asiat samalla tavalla, kumpikaan näistä filosofioista ei olisi olemassa.
Sekä fenomenologian että eksistentialismin liikkeellepaneva voima on täyttymys. Ihmiset kokevat asiat kuten he, koska heidän on tunnettava tarkoituksensa. Nämä kaksi filosofiaa törmäävät, koska tämä toteutuminen riippuu siitä, että annetaan elämälle merkitys ja sitten koetaan se merkitys.