Häpeäilmoitus on asiakirja, jonka on laatinut jonkinlaisen vekselin, sekin tai muun vekselin haltija, joka hylätään maksua varten. Tämäntyyppinen virallinen ilmoitus toimitetaan setelin liikkeeseenlaskijalle tai hyväksyjälle ja ilmoitetaan hänelle hylkäämisestä. Vaikka häpeäilmoitukselle ei ole yhtenäistä muotoa, useimmat sisältävät tietoja, kuten instrumentin luonteen, milloin se esitettiin maksettavaksi, milloin se hylättiin ja millaisia toimia tarvitaan ongelman korjaamiseksi.
Yksi yleisimmistä esimerkeistä häpeäilmoituksesta on asiakirja, joka toimitetaan pankkiasiakkaille, kun sen antanut pankki ei hyväksy shekkiä, joka on talletettu shekkitilille. Tämä tapahtuu tyypillisesti silloin, kun shekillä nostetulla tilillä ei ole riittävästi varoja instrumentin summan kattamiseen. Ilmoitus varoittaa pankkiasiakasta siitä, että sekki on hylätty ja että sekin määrä on vähennetty hänen käytettävissä olevasta saldostaan. Kun palautettujen shekkien käsittelystä peritään maksuja, tämä summa sisällytetään myös osana häpeäilmoitusta.
Samaa yleistä lähestymistapaa käytetään, kun velkakirja esitetään ja hylätään. Ilmoitus lähetetään asiakirjan hyväksyjälle, mukaan lukien tiedot siitä, milloin huomautus hylättiin ja millaisia toimia hylkäys on johtanut. Tämän virallisen ilmoituksen avulla hyväksyjä voi päättää, mitä tehdä, kun hän ottaa yhteyttä asiakirjan myöntäjään ja järjestää järjestelyt jonkin muun maksutarjouksen tekemiseksi.
Joissakin maissa hyväksyjän lähettämä ilmoitus hylätyn rahoitusvälineen alullepanijalle katsotaan myös muodolliseksi häpeäilmoitukseksi. Usein tämä asiakirja sisältää kaikki pankin tai muun rahoituslaitoksen toimittamat tiedot, mutta toimii myös virallisena ilmoituksena siitä, mitä liikkeeseenlaskijan on tehtävä alkuperäisen instrumentin nimellisarvon maksamiseksi sekä mahdolliset maksut tai lisämaksut kannattaja. Ei ole epätavallista, että tässä virallisessa ilmoituksessa asetetaan määräaika hyväksyjän vaatimusten täyttämiselle ja annetaan myös tietoja siitä, mitkä toimet toteutuvat, jos kysyntää ei täytetä.
Esimerkiksi hyväksyjä, joka ilmoittaa liikkeeseenlaskijalle palautetusta sekistä, voi vaatia, että liikkeeseenlaskija maksaa sekin nimellisarvon ja sen jälkeiset kulut, joista kannattaja kärsii. Jos liikkeeseenlaskija ei tee sitä määritetyn ajan kuluessa, hyväksyjä voi siirtää tarkastuksen paikallisen lainvalvontaviranomaisen sekkipetososastolle. Virasto ryhtyy sitten toimenpiteisiin pidättämään, syyttämään ja lopulta perimään hyväksyjän maksettava summa sekä oikeudenkäyntikulut ja muut maksut. Valitessaan noudattaa häpeäilmoituksessa esitettyjä ehtoja liikkeeseenlaskija säästää paljon aikaa ja rahaa ja välttää asioiden hoitamista paikallisviranomaisten kanssa.