Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on kansainvälinen järjestö, jonka pääkonttori sijaitsee Yhdysvalloissa ja joka edistää terveen maailmantalouden ylläpitämistä. IMF: ssä on 185 jäsenmaata, mikä tarkoittaa, että lähes kaikki maailman maat kuuluvat IMF: ään, ja kourallinen maita, jotka eivät kuulu, ovat yleensä epäsuorasti edustettuina. Päivittäisessä toiminnassaan IMF tekee tiivistä yhteistyötä Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin kanssa, joka tunnetaan yleisemmin Maailmanpankkina.
Perusteet IMF: n perustamiselle luotiin Bretton Woodsin konferenssissa vuonna 1944. Konferenssissa olleet maat olivat yhtä mieltä siitä, että on toteutettava nopea suunnitelma talouden elpymisen edistämiseksi toisen maailmansodan jälkeen. Tavoitteena oli saada varoja valmiiksi jälleenrakentamiseen ja sodan tuhoaman keskeisen talouden jälleenrakentamiseen, ja siitä lähtien IMF laajeni luonnollisesti kansainväliseksi organisaatioksi.
Yksi IMF: n keskeisistä tehtävistä maailmantaloudessa on lainanantaja taloudellisesti vaikeuksissa oleville valtioille. IMF antaa lainoja jäsenmaidensa sijoittamilla varoilla. Rahasto helpottaa myös sujuvaa valuutanvaihtoa maailmanlaajuisesti ja edistää kansainvälistä kauppaa pitäen samalla silmällä kansainvälisen talouden terveyttä ja järjestämällä säännöllisiä kokouksia jäsenmailleen keskustelemaan tärkeistä asioista.
Jokaiselle IMF: n jäsenmaalle myönnetään kiintiö, joka perustuu muun muassa sen talouden vahvuuteen ja hallituksen vakauteen. Kiintiö määrittää jäsenmaan vaikutusvallan IMF: ssä ja rahan määrän, jonka kansakunta voi lainata. Kullekin maalle myönnetään myös joukko erityisiä nosto -oikeuksia (SDR) sen kiintiön perusteella. SDR: t antavat jäsenmaille mahdollisuuden käyttää IMF: n valuuttavarantoa, ja niitä käytetään rutiininomaisesti kansainvälisessä kirjanpidossa. Itse asiassa SDR: t ovat joskus hyvin lähellä kansainvälistä valuuttaa.
Ihmiset, jotka ovat huolissaan kehitysmaista, arvostavat joskus IMF: n työtä. Kansainvälisen valuuttarahaston lainoilla on yleensä ehdoina tunnetut ehdot, jotka joidenkin mielestä ovat hyväksikäyttävää tai tuottamatonta. Ehdoissa voidaan asettaa epäoikeudenmukaiseksi taakkaa IMF: n lainojen edunsaajille tai määrätä kansallinen politiikka tavalla, joka ei aina hyödytä väestöä. Erityisesti IMF määrää yleensä rakenteellisia sopeutusohjelmia, jotka pakottavat sen edunsaajat avautumaan vapaalle kaupalle, joskus ehdoin, jotka eivät ole kovin suotuisia.