Lymfanpoistoterapia on kokonaisvaltainen hierontatekniikka, jonka sanotaan edistävän imusolmukkeen – imukudoksessa olevan kirkkaan nesteen – kiertoa sekä nesteen kiertoa solujen välillä. Sen sanotaan myös auttavan stimuloimaan immuunijärjestelmää parasympaattisen hermoston lisäksi. Siitä voi olla hyötyä kudosten, mukaan lukien palovammojen ja muun tyyppisten haavojen vaurioituneiden, uudistamisessa ja kroonisen kivun lievittämisessä. Jotkut väittävät, että siitä voi olla hyötyä turvotuksen vähentämisessä ja tulehduksen lievittämisessä, kuten keuhkoputkentulehduksessa ja poskiontelotulehduksessa. Lymfanpoistoterapian sanotaan olevan jopa hyödyllinen sellaisissa asioissa kuin ummetus, selluliitti, unettomuus, stressi ja muistin menetys.
Imusolmukkeen hoidon ymmärtämiseksi on tärkeää ensin harkita imunestejärjestelmää, jota voidaan kuvata toissijaiseksi verenkiertojärjestelmäksi. Tämä järjestelmä sisältää paitsi imusolmukkeen myös solmut, kanavat ja kehon elimet. Imusysteemi voi vaikuttaa terveyteen ja sillä on tärkeä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa. Tämän järjestelmän nesteet tyhjentävät nesteitä soluista ja muista kehon kudoksista, tuottavat immuunisoluja ja kuljettavat sairauksia taistelevia soluja. Lymfineste kiertää, mutta sitä ei tyhjennetä tai pumpataan kehon läpi.
Ideana imusolmukkeen hoidossa on se, että imuneste voi vanhentua ajan myötä. Tämä pysähtyminen voi johtua esimerkiksi väsymyksestä, stressistä, tulehduksesta, turvotuksesta, iästä tai jopa liikunnan puutteesta. Joidenkin tietojen mukaan imukudos voi jopa pysähtyä sellaisten asioiden vuoksi, kuten väärin asennetut rintaliivit tai ne, joita käytetään keskimääräistä pidempään. Kun imukudos hidastuu liikaa, solujen uudistuminen voi olla paljon vähemmän kuin optimaalinen. Sellaisenaan toksiinien ja proteiinien annetaan kerääntyä solujen ympärille, mikä johtaa kudosten uusiutumisen vähenemiseen ja immuunitoiminnan heikkenemiseen.
Tyypillisesti imusolmukkeen hoito kestää noin 1 – 1 1/2 tuntia. Tekniikkaa tekevä henkilö aloittaa arvioimalla imukudoksen verenkiertoa ja arvioi sitten parhaat reitit pysähtyneiden nesteiden tyhjentämiseksi ja luonnollisen verenkierron toiminnan edistämiseksi. Sitten hän käyttää litteitä käsi-, täyssormihierontoja luodakseen aaltoilevia liikkeitä henkilön kehoon, liikuttamalla imusolmuketta ja rohkaistaen parempaa verenkiertoa.
Yleensä suositellaan vähintään kolmea imusolmukkeen hoitokertaa. Istuntojen määrä vaihtelee kuitenkin potilaan tapauksen mukaan. Tämän tekniikan suorittamiseksi on välttämätöntä, että harjoittajalla on hyvä käsitys anatomiasta ja fysiologiasta sekä käsitekniikoista. Lääkärin on myös oltava sopusoinnussa imunesteen virtauksen rytmin ja suunnan sekä sen syvyyden kanssa. Yleensä myös huoltoistuntoja suositellaan, ja ne suunnitellaan yleensä kahden tai neljän viikon välein.