Inflaation rooli makrotaloudessa voidaan nähdä pääasiassa tavalla, jolla inflaatio vaikuttaa muihin makrotaloudellisiin tekijöihin, kuten bruttokansantuote (BKT), kansallinen kokonaistuotanto, kokonaistulot, säästöt, markkinat, kulutus, valtion politiikka ja investoinnit. Inflaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa tavaroiden ja palveluiden hinta maassa nousee tietyn ajanjakson aikana. Makrotaloustiede analysoi talouden kokonaisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Yksi inflaation rooleista makrotaloudessa näkyy siinä, miten eri hallitukset reagoivat inflaatioon. Tämä tapahtuu yleensä toteuttamalla makrotalouspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on käsitellä kaikkia inflaation aiheuttamia ongelmia taloudessa. Nämä politiikat voidaan rakentaa siten, että ne hidastavat inflaation kasvua. Tämä voidaan tehdä erilaisilla finanssipolitiikoilla, jotka rajoittavat hallituksen määrää tiettyihin julkisiin ohjelmiin, kuten hyvinvointiin ja muihin julkisiin maksuihin. Hallitus voi myös korottaa veroja tai korkoja lainaamisen estämiseksi ja säästämisen edistämiseksi.
Kustannustehokas inflaatio on inflaation suora vaikutus makrotaloudessa. Tämä vaikutus näkyy siinä, miten yritykset reagoivat inflaatioon. Useimmat yritykset korottavat palveluidensa tai tavaroidensa hintaa kompensoidakseen raaka -aineiden, tuotannon ja työntekijöiden palkkojen nousua. Kustannus-inflaatio voi johtua myös hallituksen finanssipolitiikasta. Kun hallitus määrää yrityksille korkeampia veroja ja korkeampia tuontitulleja, tällaiset yritykset siirtävät kustannukset eri kuluttajille nostamalla samanaikaisesti tavaroiden ja palvelujen hintaa.
Kysyntää vetävällä inflaatiolla tarkoitetaan inflaation vaikutusta mikrotaloudessa, jolloin inflaatio alentaa valuuttakurssia verrattuna valuuttaan. Rahan arvon aleneminen vaikuttaa tuojiin negatiivisesti, koska tuonnin kustannukset ovat korkeammat kuin viennin, koska eri valuuttojen arvo vaihtelee. Toinen inflaation vaikutus makrotaloudessa on tapa, jolla se vaikuttaa kuluttajien ostovoimaan. Tällaiset kuluttajat huomaavat pian, että rahalla ei ole sitä arvoa, jolla se oli ennen, ja että tarvitaan enemmän rahaa ostaakseen sitä, mikä maksoi aiemmin vähemmän. Tämä voi johtaa työntekijöiden kiihkoihin palkkojen korottamisesta sen kompensoimiseksi, etteivät heidän nykyiset palkkansa mene niin pitkälle kuin ennen.