Mikä on integroitujen palveluiden digitaalinen verkko?

Integroitujen palvelujen digitaalinen verkko (ISDN) on verkko, joka käyttää olemassa olevia kuparijohtoja digitaalisten signaalien siirtämiseen. ISDN -verkot voivat lähettää puheliikennettä sekä datapaketteja. Nämä verkot perustuvat kaksikanavaiseen arkkitehtuuriin, jossa on B- tai siirtotie- ja D- tai delta -kanava.
B -kanavaa käytetään ääni-, data-, multimedia- ja videopuheluihin, ja se toimii nopeudella 64 kbps. “B” -kanavat voidaan yhdistää yhteen sovelluksissa, jotka vaativat suurempaa kaistanleveyttä. D -kanavaa, joka voi olla 16 tai 64 kbps, käytetään enimmäkseen kytkentälaitteilla, jotta integroitujen palveluiden digitaalisen verkon ja käyttäjän sivuston välillä voidaan kommunikoida. Nämä kanavat ovat käytettävissä eri rajapinnoissa.

BRI (Basic rate interface) on yleisin käyttöliittymä, jota ihmiset käyttävät Internet -yhteyksiin. ISDN BRI: ssä on kaksi “B” -kanavaa ja yksi 16 kbps: n “D” -kanava, joka kulkee yhdellä kuparipuhelinlinjalla, antaen sille nimen “2B+D”. BRI voi tukea kahta ääni-, faksi- tai datakeskustelua ja pakettikytkentäistä datakeskustelua samanaikaisesti. Useita BRI: itä voidaan yhdistää lisäämään kaistanleveyttä riippuen käytetyistä integroitujen palveluiden digitaalisen verkon laitteistosta.

Toinen vaihtoehto tunnetaan nimellä PRI (Primary rate interface). PRI: tä käyttävät yleensä yritykset tai yritykset, jotka tarvitsevat intensiivistä kaistanleveyttä. Integroitujen palvelujen digitaalinen verkko PRI tukee jopa 23 B -kanavaa ja yhtä 64 kbps D -kanavaa. Nämä kokoonpanot tunnetaan nimellä “23B+D”. Euroopassa PRI tukee 30 “B” -kanavaa ja tunnetaan nimellä “30B+D”.

Integroitujen digitaalisten verkkovälinelaitteiden asianmukainen konfigurointi edellyttää ISDN -linjan käytön määrittämistä. Asiakkaan tarpeet tai puhelinyritys voivat vaatia, että jokaisella B -kanavalla on erillinen puhelinnumero. Asiakkaiden on myös tiedettävä palveluprofiilitunnuksensa (SPID). SPID: t näyttävät puhelinnumerolta, jossa on lisänumeroita, ja niitä käytetään ISDN -laitteiden tunnistamiseen puhelinyrityksen verkkoon. Kuten puhelinnumerot, jokaiselle “B” -kanavalle voidaan määrittää oma SPID.

Integroitujen palveluiden digitaalinen verkko vaatii lisälaitteistoa ja sillä on joitain käytännön rajoituksia. Laitteistovaatimukset sisältävät ISDN -päätesovittimen ja reitittimen. Asiakkaiden on oltava fyysisesti enintään 18,000 5,486.4 metrin tai noin 3.4 kilometrin päässä puhelinyrityksen keskustoimistosta saadakseen ISDN -palvelun. Joskus, mutta ei aina, voidaan käyttää kalliita “toistin” -laitteistoja välttääkseen etäisyysrajoitukset.

Vaikka ISDN on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, Yhdysvaltojen alueelliset Bell-yritykset (RBOC) hyväksyivät vasta 1990-luvulla kansallisen ISDN-standardin NI-1. Tämän standardin käyttöönoton myötä asiakkaat voivat ostaa ISDN -laitteita miltä tahansa valmistajalta ja olla varmoja, että ne ovat yhteensopivia tietyn palveluntarjoajan keskustoimistokytkimen kanssa. Viime vuosina ISDN -verkkojen käyttö on vähentynyt kustannustehokkaampien laajakaistapalvelujen ja kaapelimodeemien kasvavan suosion vuoksi. ISDN -verkkoa käytetään edelleen syrjäisimmillä alueilla, joilla laajakaistapalvelu ei ole vielä saatavilla, ja omana varalinjana.