Intensiivistä pronominia käytetään lauseessa viittaamaan takaisin toiseen substantiiviin, jota kutsutaan edeltäjäksi sen korostamiseksi. Tämä voi olla lauseen tai esineen aihe, ja se esitetään tyypillisesti välittömästi lauseen edeltäjän kanssa. Yksinkertainen esimerkki intensiivisestä pronominista on lauseessa, kuten “itse kirjoitin tuon runon”, jossa pronomini “minä” viittaa aiheeseen “minä” ja korostaa sitä. Nämä pronominit toimivat samalla tavalla kuin refleksiiviset pronominit, paitsi että ne korostavat jotain eivätkä niitä vaadita lauseessa.
Aivan kuten mitä tahansa muuta pronominityyppiä, intensiivistä pronominia käytetään viittaamaan lauseen substantiiviin. Nämä pronominit muodostetaan käyttämällä henkilökohtaista pronominiä ja lisäämällä siihen jälkiliite “-self” tai “-selves”, kuten “minä” tai “itse”. Jälkiliitettä “-self” käytetään intensiivisessä pronominissa yksikkömuodossa, kun taas “-selves” käytetään monikkomuotoisissa asesanoissa.
Kun lauseessa käytetään intensiivistä pronominia, se esitetään melkein aina välittömästi ennen tai jälkeen edeltävää, johon se viittaa. Se esitetään tyypillisesti sen jälkeen, kuten “Kirjailija itse allekirjoitti tämän kirjan” tai “Nuo palomiehet itse rakensivat tämän kodin uudelleen.” Pronomineja “itse” ja “itse” käytetään välittömästi substantiivilauseiden “kirjailija” ja “ne palomiehet” jälkeen, joihin ne viittaavat. Vaikka se on harvinaista, intensiivistä pronominia voidaan käyttää myös ennen edeltäjää, kuten lauseessa: “Itse pidän hyvästä kirjasta”.
Englanniksi on rajoitettu määrä intensiivisiä pronomineja, jotka koostuvat “minä”, “itse”, “itse”, “itse” ja “itse” yksikkömuodoille. Monikkomuodot ovat “me itse”, “itse” ja “itse”, ja kaikkia näitä pronomineja käytetään yksikkö- tai monikkomuodosta riippumatta samalla tavalla. Jotkut ihmiset voivat sanoa “hisself” tai “itsensä”, mutta nämä ovat epävirallisia sanoja eivätkä ole sopivia intensiivisen pronominin muotoja englanniksi.
Tapa, jolla intensiivistä pronominia käytetään, on melko samanlainen kuin refleksiivinen pronomini, mutta ne toimivat aivan eri tavalla. Vaikka intensiiviset pronominit viittaavat välittömästi niiden edeltäjään korostaakseen jotakin kohtaa, refleksiivisiä pronomineja käytetään osoittamaan, että jotakin toimintoa suoritetaan lauseen kohdalla tai sen vuoksi. Esimerkki heijastavasta pronominista on sana “minä” kohdassa “Heitin pallon itselleni”. Sen sijaan, että viitataan takaisin edeltäjään sen identiteetin korostamiseksi, pronomini käytetään osoittamaan, että toiminto on suoritettu samasta aiheesta ja samasta aiheesta. Heijastavat pronominit käyttävät samoja muotoja kuin intensiiviset, joten ne voivat joskus olla hämmentäviä englannin kielen oppijoille.