Internet -pistorasia on termi, jolla tunnistetaan yhteyspiste, jota tietokoneohjelma voi käyttää datan siirtämiseen Internetin kautta. Ne eivät ole fyysinen rakenne, kuten sähköinen pistorasia, vaan ovat tietokoneohjelmistokonsepti. Tällaisella pistorasialla kaikki tarvittavat tiedot voivat kulkea edestakaisin yhdellä tietokoneella käynnissä olevasta ohjelmasta toisessa käynnissä olevaan ohjelmaan; monissa tapauksissa tämä koskee asiakasta ja palvelinta. Termiä käytetään myös viittaamaan sovellusohjelmointirajapintaan (API), jota tietokoneohjelmoijat voivat käyttää luomaan sellaisia verkkotietoisia sovelluksia, jotka pystyvät lähettämään ja vastaanottamaan tietoja Internetin kautta.
Pistorasiat toimivat Internet -protokollapinon (IP) pinon ylemmissä kerroksissa, joka tunnetaan siirtokerroksena ja jossa tiedot siirretään sovelluksesta verkkoon käyttöjärjestelmän kautta. Kun tietokoneen sovellus haluaa lähettää ja vastaanottaa tietoja verkkoyhteydestä, se pyytää käyttöjärjestelmää avaamaan Internet -pistorasian. Pistorasia koostuu protokollainformaatiosta, kuten käyttäjän datagrammiprotokolla (UDP) tai lähetyksen ohjausprotokolla (TCP), sekä molempien tietokoneiden lähetys- ja vastaanotto -osoitteet sekä yhteyden IP -porttinumero. On myös mahdollista luoda Internet -pistorasia, joka ohittaa käyttöjärjestelmän ja lähettää raakapaketit antamatta ensin tietokoneen käyttöjärjestelmän käsitellä pistorasiatietoja.
Yleisesti Internet -palvelimella käytetty palvelinohjelmisto käynnistyy ja avaa kuunteluliitännän. Kun palvelin vastaanottaa tietopyynnön, se luo pyynnön esittäneelle asiakkaalle ainutlaatuisen pistorasian, jota se käyttää sitten pyydettyjen tietojen lähettämiseen. Tämäntyyppisiä yhteyksiä kutsutaan myös istunnoiksi, koska palvelin sulkee pistorasian, kun asiakas on valmis. Tällä tavalla palvelin voi luoda minkä tahansa määrän samanaikaisia pistorasioita muiden asiakkaiden kanssa, joista jokaisella on oma yksilöllinen tunniste, ja toimittaa tietoja, jotka ovat yksilöllisiä jokaiselle asiakkaalle.
Sellaisena on olemassa kolme yleistä Internet -pistorasian tyyppiä. Yksi tällainen tyyppi on datagrammiliitäntä. Nämä ovat nopeita pistorasiayhteyksiä, jotka eivät vaadi lisäviestintää erillisen yhteyden muodostamiseksi ennen datapakettien lähettämistä. Tästä syystä niitä kutsutaan usein yhteydettömiksi pistorasioiksi ja ne käyttävät siirtoprotokollana UDP: tä. Ne ovat jotain tulta ja unohda -menetelmää, koska pakettisekvenssien tarkistusta tai virheenkorjausta ei ole.
Yhteyslähtöiset pistorasiat, joita kutsutaan kuitenkin virtaliittimiksi, käyvät läpi muutamia lisävaiheita luodakseen yhteys asiakkaan ja palvelimen välille. Nämä käyttävät TCP: tä tai toista protokollaa, joka tunnetaan nimellä stream control transfer protocol (SCTP), kuljetukseen. Tämäntyyppinen Internet -pistorasia on luotettavampi ja sisältää keinoja puuttua virheisiin, kuten puuttuviin paketteihin.
Erästä toista ainutlaatuista Internet -pistorasian tyyppiä käytetään pääasiassa tietokoneverkon reititykseen. Tämäntyyppinen pistorasia ohittaa IP -pinon siirtokerroksen, sen sijaan välittää paketin verkosta suoraan sovellukseen pistorasiatietojen ollessa ennallaan. Tällaiset raakapistorasiat mahdollistavat paljon nopeamman pakettien toimittamisen sovellukseen, koska tietokoneen käyttöjärjestelmä ei pääse pakettien kanssa ensin. Internet -ohjausviestiprotokolla (ICMP) käyttää tällaisia raakaliitäntöjä, kun yksi tietokone haluaa yksinkertaisesti pingata toista.