Internet -tavaramerkki on epävirallinen termi, joka liittyy verkkotunnuksen oikeuksiin Internetissä. Se on epävirallinen, koska Internet -tavaramerkkiä ei itse asiassa ole olemassa. Sen sijaan se on yleinen termi, joka viittaa tavaramerkkilakien ja verkkotunnusten väliseen suhteeseen.
Internet -tavaramerkin käsitteen ymmärtäminen edellyttää ensin verkkotunnusjärjestelmän (DNS) ja sen toiminnan ymmärtämistä. DNS määrittää jokaiselle Internet-protokollaosoitteelle (IP) yksilöllisen, helposti muistettavan verkkotunnuksen. Jokaisessa verkkotunnuksessa on kolme osaa-ylätason toimialue (TLD), toisen tason toimialue (SLD) ja isäntä. Isäntä on aina “www”, kun taas aluetunnus on joko kaksikirjaiminen maakoodi tai Yhdysvaltojen tapauksessa yksi kuudesta mahdollisesta nimestä, kuten “com”, “net”, “org” tai ” hallitukselle. ”
Kysymys Internet -tavaramerkistä tulee esille SLD: tä käsiteltäessä. Verkkotunnuksen rekisteröivä henkilö voi antaa SLD: lle minkä tahansa nimen niin kauan kuin sitä ei ole jo otettu. Ongelmana on, että verkkotunnuksen rekisteröijät eivät usein vertaa haluttua nimeä tavaramerkkirekisteriin. Tämä voi ja on johtanut moniin vakaviin Internet -tavaramerkkirikkomuksiin.
Joskus henkilö antaa viattomasti SLD -nimen tietämättä, että nimi on jo todellisen kokonaisuuden käytössä. Muina aikoina joku saattaa tarkoituksellisesti rekisteröidä tavaramerkin ja myydä sen sitten yritykselle, jolla on siihen nimeen liittyvä tavaramerkki. Tällaiset ihmiset tunnetaan nimellä kybersquatters. Joissakin harvinaisissa tapauksissa yritys saattaa rekisteröidä kilpailijan nimen ja käynnistää verkkosivuston, joka saa kilpailijan näyttämään huonolta.
Anticybersquatting Consumer Protection Actin (ACPA) antamisen jälkeen vuonna 1999 laillisille tavaramerkkien omistajille annettiin oikeus nostaa kanne tällaisia henkilöitä vastaan. Toisin kuin tyypillinen tuomioistuinmenettely, tavaramerkin loukkauskanteen käsittelee kuitenkin ensin Internet Corporation for Assigned Names and Numbers (ICANN). Sen ratkaisemiseksi käytetty prosessi tunnetaan nimellä Uniform Domain-Name Dispute-Resolution Policy (UDRP).
Tavaramerkin omistajan on todistettava, että valittu verkkotunnus on joko sama tai liian samankaltainen kuin tavaramerkki tai että rekisteröijä valitsi nimen tarkoituksellisesti vilpittömässä mielessä. Jos omistaja häviää asian ICANNin kanssa, hänellä on sitten mahdollisuus nostaa kanne paikallisen tuomioistuimen kautta. Vastaaja on myös jossain määrin suojattu, koska hän voi hakea vastakannetta yrittääkseen estää verkkotunnuksen siirtämisen.
Jälleen kerran ei ole olemassa sellaista asiaa kuin Internet -tavaramerkki. Internet on monimutkainen paikka, jossa on vähän sääntöjä. Siksi ihmisten, jotka haluavat rekisteröidä verkkotunnuksen, tulisi olla äärimmäisen varovainen tekemiensä valintojen suhteen. Kun vastustetaan todellista tavaramerkin omistajaa, verkkotunnuksen omistajat päätyvät usein taistelun häviävään päähän.