Vuoden 1872 Intian todisteiden laki on osa Intian lainsäädäntöä, joka kehitettiin tarkoituksena virtaviivaistaa todistuslakia kaikkialla Brittiläisessä Intian valtakunnassa, joka kattoi sekä nykyajan Intian että Pakistanin. Ennen tätä perussääntöjen kokoelmaa, jonka Sir James Fitzjames Stephen laati ensimmäisen kerran, Intian eri alueilla oli kullakin omat todistussäännöt kiistoista. Useimmissa tapauksissa näitä sääntöjä sovellettiin jokaiseen yksilöön syytetyn luokan ja uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Intian todistuslaki poisti nämä erot.
Intian todistuslain tarkoituksena oli uudistaa todistussääntöjä sellaisina kuin ne koskivat Intian kansalaisia, jotka olivat tuolloin Britannian valtakunnan hallinnassa. Todistussäännöt ovat menettelyjä, joilla säännellään oikeudenkäyntejä ja syytetoimia tietyssä tuomioistuimessa. Yleensä näiden sääntöjen tarkoituksena on tarjota syytetylle oikeudenmukainen prosessi puolustautua kaikilta syytteiltä. Ennen Intian todistuslakia korkeamman luokan ja paremmin pidettyjen uskonnollisten ryhmien ihmisiin sovellettiin erilaisia sääntöjä kuin niitä, joihin intialainen yhteiskunta suhtautui epäedullisemmin. Tämä ero johti epäoikeudenmukaisuuteen alemman luokan edustajia kohtaan.
Intian todistuslaki suunniteltiin ensimmäisen kerran 1850 -luvulla, kun Sir Henry Summer Mainea käytettiin valmistelemaan lakiesitys, joka hallitsisi prosessia Intian tuomioistuimissa. Valitettavasti hänen laatimansa luonnos todettiin sopimattomaksi Intiassa, joten hanke keskeytettiin useita vuosia sen jälkeen. Lopulta vuonna 1871 Britannian parlamentti haki Sir James Fitzjames Stephenin palvelusta uuden lakiesityksen laatimiseksi. Laki saatettiin voimaan 1. syyskuuta 1872, ja siitä tuli hallitseva laki kaikissa Intian tuomioistuinten oikeudenkäynneissä ja syytetoimissa.
Intian todistuslaki säätelee sekä siviili- että rikosasioissa hyväksyttäviä todisteita. Se määrittelee kaiken asiaankuuluvuuden määrittämisen kynnyksestä – joka on todisteiden taipumus todistaa tai kiistää käsiteltävää asiaa koskeva tosiseikka – todistustaakkaan – mikä on se varmuustaso, joka on saavutettava löytää tuomio. Lisäksi Intian todistuslaissa esitetään erityisiä sääntöjä todistusten ja asiakirjojen – eli todistajien kertomusten ja kirjallisten todisteiden – hyväksyttävyydestä. Näitä määräyksiä oli sovellettava koko Britannian Intian valtakuntaan. Vaikka Intia itsenäistyi Britannian keisarikunnasta vuonna 1947, laki on edelleen voimassa siellä, vaikka Pakistan kumosi lain vuonna 1984.