Inuliini on polysakkaridi, jota tuottavat kasvit, kuten sipulit, purjo, maa-artisokat ja valkosipuli. Sitä voidaan kutsua myös neosokeriksi, alanttitärkkelykseksi, alantiiniksi ja diabeettiseksi sokeriksi. Monet valmistajat laittavat sitä jalostettuihin elintarvikkeisiin, koska sillä on valtavia terveyshyötyjä. Sitä voidaan käyttää myös korvaamaan kaloripitoisempia ainesosia, kuten rasvaa, sokeria ja jauhoja. On kuitenkin myös kiistaa siitä, kuinka paljon sitä tulisi käyttää.
Kasveilla on monia tapoja varastoida energiaa itselleen, joista yksi on inuliini. Sellaisenaan sitä löytyy monien kasvien juurista ja juurakoista. Syödessään tämä aine ei nosta verensokeria, mikä tekee siitä vaihtoehdon diabeetikoille.
Inuliinilla on monia etuja. Siinä on kolmanneksen – neljäsosan vähemmän energiaa kuin sokerissa ja kuudennen – yhdeksännen vähemmän energiaa kuin rasvassa. Se on myös liukoinen kuitu, mikä tarkoittaa, että kun se kulkee kehon läpi, se muodostaa geelin. Koska kuitu ei sula ihmiskehossa, se kulkeutuu suolistoon suurelta osin ehjänä. Siellä se ruokkii siellä eläviä hyviä bakteereja. Se auttaa myös vähentämään huonon kolesterolin imeytymistä elimistöön.
Tämä aine voi lisätä kalsiumin imeytymistä ja sitä voidaan luonnehtia prebioottiksi. Prebiootti on aine, joka ruokkii terveitä bakteereja kehon suolistossa. Tämä mahdollistaa niitä ruokkivien bakteerien menestymisen ja lisää suoliston toimintaa. On kuitenkin huomattava, että liian paljon voi aiheuttaa turvotusta, kaasua, ripulia ja muita oireita joillakin ihmisillä. Tämä koskee erityisesti niitä, jotka ovat herkkiä aineelle.
Jotkut tuomitsevat puhdistetun inuliinin käytön elintarvikkeiden lisäaineena. Nämä vastustajat väittävät, että yhden aineen jalostaminen sen ruokakontekstista voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. He vetoavat siihen, että aine ei vain edistä hyvien bakteerien kasvua, vaan se voi myös ruokkia tiettyjä suolistossa olevia hiivoja. Se voi myös ruokkia huonoja bakteereja, kuten klebsiellaa. Klebsiellaa on nimetty suolen läpäisevyyden eli vuotavan suoliston aiheuttajaksi.
Lisäksi vastustajat väittävät, että kun tuotetta jalostetaan ja laitetaan yhä useampaan ruokaan kontekstinsa ulkopuolella, allergiset reaktiot voivat lisääntyä. Ei ole monia tapauksia, joissa ihmiset ovat allergisia inuliinille. Kriitikot kuitenkin väittävät, että tapaukset lisääntyvät, kun lisäaine tunkeutuu yhteiskuntaan. Nämä vastustajat ovat yhtä mieltä siitä, että tällä aineella on monia etuja. He näyttävät kuitenkin neuvovan, että ihmiset syövät sitä luonnollisessa muodossaan sen sijaan, että käyttäisivät sitä ruoan lisänä.