IRA: n säilytysyhteisö on yleensä rahoituslaitos, kuten pankki tai välittäjä, jonka tehtävänä on turvata asiakkaan henkilökohtaisen eläketilin (IRA) omaisuus. Sisäisen veroviraston (IRS) asettamien sääntöjen mukaan IRA: n säilyttäjän on oltava hyväksytty rahoituslaitos; henkilö ei saa toimia IRA: n säilyttäjänä. Muiden kuin rahoituslaitosten, jotka haluavat toimia IRA: n säilyttäjinä, on ensin saatava erityinen hyväksyntä IRS: ltä.
IRA: n säilytysyhteisö suorittaa liiketoimia asiakkaan puolesta, pitää kaikki tarvittavat ja asianmukaiset tiedot kaikista toimista, jotka on suoritettu säilöönotossa, ja arkistoi kaikki raportit, kuten lausunnot ja veroilmoitukset, joita säilytyssopimus tai laki edellyttää. Se voi myös olla vastuussa IRA: n varojen jakamisesta asiakkaan ohjeiden mukaisesti ja asianmukaisten asiakirjojen arkistoinnista. IRA: n säilyttäjän ei kuitenkaan tarvitse antaa sijoitus- tai oikeudellista neuvontaa, ja asiakkaan on varmistettava, että kaikki säilyttäjälle annetut ohjeet ovat IRS -koodin mukaisia.
IRA: n varat voidaan sijoittaa monenlaisiin arvopapereihin ja muihin rahoitusvälineisiin. Säännöt kieltävät IRA: n varojen sijoittamisen keräilyesineisiin, kuten taiteeseen ja harvinaisiin kolikoihin, sekä henkivakuutuksiin, mutta monet muut investoinnit, kuten kiinteistö, franchising, kiinnitykset ja verotukseen liittyvät pantit, sekä monet muut ovat sallittuja. Monet rahoituslaitokset rajoittavat kuitenkin niiden sijoitusten tyyppiä, jotka ne sallivat IRA: lle säilytyksessään. IRA-omistajien, jotka haluavat resurssit sijoittaa kiinteistöihin tai muihin ei-perinteisiin sijoituksiin, on löydettävä ja valittava IRA: n säilyttäjä, joka sallii tällaiset sijoitukset. Siten olisi järkevää, että kiinteistörahastoyhtiö hakee IRS-sertifikaattia tullakseen IRA: n säilyttäjäksi hallitakseen kiinteistöihin sijoitettuja IRA-arvopapereita.
Monissa tapauksissa asiakkaat yksinkertaisesti tallettavat varoja säilytysyhteisön pitämälle tilille, jossa on yleiset ohjeet niiden käsittelystä tai sijoittamisesta. Laki asettaa IRA: n säilytysyhteisöille luottamusvastuun, mikä tarkoittaa, että heidän on asetettava asiakkaidensa edut omiensa edelle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että säilytysyhteisö ei saa sijoittaa IRA: n varoja hankkeisiin tai investointeihin, jotka ovat riskialttiita ilman asiakkaan nimenomaista lupaa.
Toinen kuluttajien käytettävissä oleva vaihtoehto on itseohjautuva IRA. Tämä on eräänlainen IRA, jonka toimintaa ja investointeja johtaa asiakas, ja säilyttäjä yksinkertaisesti toteuttaa asiakkaan toiveet.
Yksi kriittisistä asioista, jotka on muistettava itseohjautuvista IRA: ista, on se, että IRA: n omistaja tai säilytysyhteisö ei voi suoraan hyötyä investoinneistaan, vaikka säilyttäjä voi veloittaa suoritetuista palveluista. Siten IRA voi sijoittaa kiinteistöihin, mutta omistaja ei saa hyötyä investoinnista heti miehittämällä tai hallinnoimalla kiinteistöä. Samoin olisi eturistiriita, jos IRA ostaisi omistajan kiinnityksen tai verotuksen.
IRA -säilytysyhteisön valinnassa on otettava huomioon investointityypit, jotka se sallii asiakkaiden IRA -arvoihin, mutta myös määrätyt maksut. Useimmat laitokset veloittavat pienen vuosittaisen ylläpitomaksun perinteisistä, itseohjautumattomista IRA-laitteista. Itseohjautuvat IRA: t voivat kuitenkin olla huomattavasti kalliimpia hallita epätavallisten omaisuuserien luonteen vuoksi.
IRA -säilyttäjät tarjoavat tärkeän palvelun IRA -omistajille, mutta heidän roolinsa on rajallinen ja joissakin tapauksissa rajoittava. IRA -omistajien tulisi perehtyä perusteellisesti IRA: taan koskeviin sääntöihin, jotta heitä ei kohtuuttomasti rajoiteta eläkesäästötavoitteidensa saavuttamisessa.