Iridium on metallialkuaine, jonka atominumero on 77 ja symboli Ir. Alkuaineiden jaksollisessa taulukossa se löytyy ryhmästä 9, platinan ja osmiumin väliltä. Sitä kutsutaan “siirtymämetalliksi” ja myös “platinametalliksi” ruteenin, rodiumin, palladiumin, osmiumin ja itse platinan ohella.
Iridium on metallielementti, joka on sekä kovaa että hauras. Väriltään valkeankeltainen tai hopeanhohtoinen, se on vain hieman vähemmän tiheä kuin osmium, joka on tihein alkuaine – 22.560 gm/cm3 verrattuna 22.6 gm/cm3:een.
Iridiumin löysi englantilainen kemisti Smithson Tennant Lontoossa, Englannissa vuonna 1803, ja sen nimi tulee latinasta iiriksestä, sateenkaaren jumalattaresta sen värillisten suolojen vuoksi. Tennant löysi myös osmiumin.
Sitä esiintyy soraesiintymissä, ja sen uskotaan esiintyvän vain seoksissa muiden jalometallien kanssa, eli ei yhdistämättömässä tilassa. Usein se löytyy seostettuna osmiumin kanssa yhdisteissä, joita kutsutaan osmiridiumiksi ja iridiosmiumiksi, ja nimien alkuperä on ilmeinen. Sitä on kuitenkin erittäin vähän, ja sitä esiintyy vain 001 ppm maankuoressa.
Iridiumilla on useita käyttötarkoituksia. Sitä käytetään platinan kovettamiseen, yhdistettynä osmiumiin kultakärkisten kynien valmistuksessa ja erittäin erikoistuneiden upokkaiden valmistukseen. Se iridium voi olla osallisena syövän säteilytyksessä sekä injektioruiskujen ja kirurgisten nastojen valmistuksessa. Muita käyttökohteita ovat helikopterien sytytystulpat, kääntölaakerit ja suulakepuristussuuttimet.
Eräs iridiumin erityinen käyttötarkoitus on sen rooli paino- ja mittastandardissa kilolle, joka on valmistettu iridiumin (10 %) ja platinan (90 %) seoksesta. Koska kivissä on poikkeuksellisen suuria määriä iridiumia, jotka ovat peräisin liitukauden ja tertiaarikauden väliseltä ajalta, jotkut spekuloivat, että iridium oli osa asteroidista, joka osui maahan ja johti dinosaurusten sukupuuttoon.