Ison -Britannian punta on Englannin punnan epävirallinen nimi, Ison -Britannian ja sen alueiden rahayksikkö. Se on maailman neljänneksi eniten vaihdettu valuutta Yhdysvaltain dollarin, euron ja Japanin jenin jälkeen, ja se on kolmanneksi suurin varantovaluutta Yhdysvaltain dollarin ja euron jälkeen. Koska se on vapaasti kaupankäynnin kohteena oleva valuutta, punnan arvo muuttuu suhteessa muihin valuuttoihin.
Kolikot Ison -Britannian punta ilmestyi ensimmäisen kerran noin 1489, ja shilling otettiin käyttöön kaksi vuotta aikaisemmin. Alun perin Ison -Britannian punta oli jaettu kahteenkymmeneen šillinkiin, ja jokainen šillinki oli arvoltaan kaksitoista penniä (tai penniä). Vuonna 1971 Iso -Britannia päätti poistaa shillingin ja desimoida Ison -Britannian punnan niin, että yksi punta vastasi sataa penniä. Desimaalitettu penni lyötiin “uutena penninä” vuoteen 1981 asti.
Ison -Britannian punnan arvo oli sidottu kultaan vuoteen 1946, jolloin se muuttui täysin vaihdettavaksi Yhdysvaltojen tarjoaman lainan ehtona. Kun sidokset on katkaistu kultakannasta, Ison -Britannian punta on laskenut useisiin valuuttoihin, kuten Yhdysvaltain dollariin ja Saksan Saksan markkaan. Vuonna 1992 Ison -Britannian punnan arvoksi vahvistettiin 2.95 Saksan markkaa, kun se liittyi Euroopan valuuttakurssimekanismiin (ERM), mutta hallituksen oli purettava sopimus, kun valuuttakurssi osoittautui kestämättömäksi. Vuonna 1998 hallitus jälleen heitti Ison -Britannian punnan Saksan markkaan paremmilla tuloksilla. Koska valuuttakurssi asetettiin alemmaksi, Iso -Britannia pystyi viemään enemmän tavaroita. Britannian taloudellisen menestyksen seurauksena 90 -luvun lopulla punnan arvo nousi ja vientihinnat laskivat jälleen.
Iso -Britannialla on ollut Euroopan unioniin liittymisestään lähtien mahdollisuus käyttää euroa Ison -Britannian punnan sijasta, mutta päätös on ollut epäsuosittu brittiläisen enemmistön keskuudessa. Monet Ison -Britannian kansalaiset ovat vastustaneet kansallisen symbolin menettämistä, kun taas toiset ovat huolissaan siitä, että siirtyminen euroon aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia, koska heidän korkonsa nousisivat, kun heidän valuuttansa liitettäisiin toiseen eurooppalaiseen valuuttakurssimekanismiin (ERM II). Tällä hetkellä Ison-Britannian punta on suojattu eurolta opt-out-sopimuksella, mutta lopulta kaikkien Euroopan unionin maiden odotetaan käyttävän euroa valuuttanaan.