Istumalakko on prosessi, jolla työntekijät suorittavat eräänlaista kansalaistottelemattomuutta ratkaistakseen työriidat. Yleensä tähän protestimuotoon liittyy järjestäytynyt ryhmä, joka yrittää antaa lausunnon työasioista fyysisen toimettomuuden vuoksi työpaikalla. Istumalakko-käsitettä käytetään yleisimmin hallitsemaan laitosta, kuten tehdasta, jossa työntekijät työskentelevät. Tämä estää työnantajia ottamasta työntekijöitä korvaamaan lakossa olevia työntekijöitä, mikä on yleinen tapa lakkojen ratkaisemisessa. Protestitaktiikka, joka toteutettiin istumalakolla, kompensoi rupirikkojen vaikutusta ja yleensä pakottaa laitoksen sulkemaan ja kiinnittää ylimääräistä huomiota työkiistoihin sekä visuaalisesti että taloudellisesti.
Ennen istumalakon käsitettä työvoimakysymykset hoidettiin yleensä prosessin avulla, jossa työntekijät lähtivät työstä ja johto joko palkitsi rupia tai yritti pakottaa työntekijät takaisin, joskus väkivaltaisesti. Tämä menetelmä saavutti rajallisen menestyksen 1800 -luvun lopulla. 20 -luvun kynnyksellä ja ammattiliittojen noustessa kaikkialla Yhdysvalloissa ja Euroopassa menetelmä hyväksyttiin ensisijaiseksi keinoksi käsitellä työväenryhmien valituksia. Vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä tehtaiden ja muiden työpaikkojen haltuunottoa ohjasi voimakkaasti Maailman teollisuusmiehet, kansainvälinen yhdistys, joka edustaa monia eri aloja.
Ehkä historian tunnetuin istumalakko tehtiin vuosina 1936 ja 1937 United Automobile Workers (UAW) Flintissä, Michiganissa. Ammattiliitto järjesti kaupungin General Motors (GM) -tehtailla, joka on monien yrityksen automallien alkutuottaja, ja tavoitteena on hyödyntää valtaansa istumalakolla. Työntekijät miehittivät tehtaita 40 päivän aikana ja joutuivat vastustamaan sekä poliisia että kansalliskaartia. Oikeuden määräykset ja Michiganin kuvernöörin välittämät kokoukset johtivat GM: n ja UAW: n väliseen sopimukseen. Iskulakko auttoi luomaan liiton lailliseksi voimaksi koko maassa ja antoi työntekijöille paremmat olosuhteet työstään.
Yhdysvaltojen tuomioistuinjärjestelmissä 20-luvun puolivälissä tehdyt päätökset tekivät lopulta tällaisia lakkoja laittomiksi, nimittäin sen, että työntekijät takavarikoivat lähinnä muiden omaisuutta. Kuitenkin muut maat, erityisesti Ranska, jatkoivat käytäntöä. Ammattiliittojen menestyksen jälkeen yleiset mielenosoittajat hyväksyivät käsitteen myöhemmin kansalaistottelemattomuuden ensisijaisena muotona. 1960- ja 1970-luvuilla protestiryhmät käyttivät usein istumalakkoja saadakseen vaatimukset kuulluksi.