Isyyshakemus on oikeustoimi, jonka tarkoituksena on selvittää lapsen isän henkilöllisyys. On olemassa useita syitä käynnistää tämäntyyppinen puku, mutta useimmat kanteet jätetään taloudellisen tai moraalisen vastuun osoittamiseksi yhdelle tai molemmille vanhemmille. Isyysoikeudenkäyntiä voidaan käyttää myös tapaamisoikeuksien saamiseen tai kiistanalaisen asian ratkaisemiseen. Vanhemmat voivat myös välttää tällaisia pukuja tekemällä sovinnollisen yksityisen sopimuksen.
Useat ihmiset voivat jättää isyyshakemuksen. Äidit jättävät ne usein laillisesti selvittääkseen lapsen isän miehen henkilöllisyyden. Tätä oikeudellista päätöstä voidaan hakea lapsilisää ja muita etuuksia vastaan. Mies voi tehdä tämän tyyppisen oikeusjutun selvittääkseen asemansa asiassa, ja lapsi voi tehdä sen selvittääkseen, kuka hänen isänsä on. Tietyt valtion virastot voivat myös nostaa isyysasioita, etenkin kiistanalaisten adoptioiden tapauksessa.
Yksi parhaista tavoista vahvistaa isyys on verikoe, jonka tuomioistuin voi määrätä, jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen. Jos verikoe osoittaa, että kyseinen mies ei ole lapsen isä, kanne hylätään. Toisaalta testin tulos voi osoittaa, että mies on lapsen isä, jolloin tuomioistuin yleensä työskentelee vanhempien kanssa päästäkseen yhteisymmärrykseen huoltajuudesta, lapsilisistä ja niihin liittyvistä asioista.
Monissa tapauksissa naimisissa oleva nainen tekee isyyshakemuksen. Avioparin aviomiehen oletetaan olevan avioliitossa syntyneiden lasten isä, ellei toisin osoiteta. Aviomies voi käyttää isyyspukua todistaakseen aviorikoksen ja mahdollisesti vapauttaakseen itsensä taloudellisesta vastuusta lasta kohtaan, joka ei ole hänen.
Tyypillisesti isyysasian hoitaa asianajaja, joka on erikoistunut perheoikeuteen, kuten avioeroon, sovitteluun ja lasten huoltoa ja elatusta koskeviin kiistoihin. Asianajaja keskustelee yleensä vakavasti asian vireillepanijan kanssa varmistaakseen, että kanteella on vankat perusteet eikä sitä pidetä häirintänä tai ”häiritsevänä asiana”. Riita -alueesta riippuen, jossa kanne on nostettu, kanne voidaan käsitellä myös perheoikeudessa eikä yleisessä tuomioistuimessa. Joissakin tapauksissa sovittelua ja muita tukipalveluja tarjotaan tuomioistuimen välityksellä, jotta tilanne voidaan ratkaista sovinnollisesti riippumatta siitä, mikä on asian lopputulos.