ITER oli lyhenne sanoista International Thermonuclear Experimental Reactor, kansainvälinen hanke fuusioenergian rajojen ylittämiseksi. Pitkä nimi hylättiin lopulta sanan “ydinvoima” negatiivisten julkisten merkitysten vuoksi, joten projekti tunnetaan nykyään vain “ITER”, joka tarkoittaa myös “matka” tai “tapa” latinaksi. Hanke on konsortio, johon kuuluu seitsemän kansallista ja ylikansallista osapuolta: Euroopan unioni (EU), Intia, Japani, Kiinan kansantasavalta, Venäjä, Etelä -Korea ja Yhdysvallat. Osallistuu myös Brasilia, joka käyttää Portugalin roolia Euroopan unionissa.
ITERin tavoitteena on tuottaa jatkuva fuusioreaktio, joka tuottaa 500 megawattia jopa 1000 sekunnin ajan. Vertailun vuoksi viimeinen suuri kansainvälinen fuusioprojekti, Joint European Torus, tuotti noin 16 megawattia tehoa alle sekunnin ajan. Vuodesta 2009 lähtien ITER on parhaillaan rakenteilla ja maksaa noin 9.3 miljardia dollaria, ja sen odotetaan valmistuvan vuoteen 2018 mennessä ja toimivan 20 vuoden ajan vuoteen 2038 saakka. Jos ITER onnistuu, se voi olla ensimmäinen fuusiovoimala tuottaa enemmän virtaa kuin kuluttaa, vaikka sen ytimessä olevaa lämpöä ei käytetä sähköntuotantoon – sen tarkoitus on vain kokeellinen.
Fuusioenergia toimii sulattamalla yhteen kevyitä atomiytimiä – vetyä, deuteriumia, tritiumia ja/tai heliumia – ja vapauttamalla ydinsidoksissaan olevaa lisävoimaa. Tämä on toisin kuin ydinfissio, periaate, jolla kaikki olemassa olevat ydinvoimalaitokset toimivat, jolloin voimaa tuotetaan jakamalla toisistaan raskaat ytimet, kuten uraani, plutonium tai torium. Ydinfuusio voi tuottaa enemmän voimaa kuin ydinfissio, puhumattakaan siitä, että se on paljon puhtaampaa – reaktion ainoa sivutuote on vesi. Fuusioenergiaa on kutsuttu energia -alan tutkimuksen Pyhäksi Graaliksi, joten kaupallisen fuusioenergian tuottaminen on ollut pitkään energia -alan tutkijoiden tavoite, vaikka heistä optimistisimmatkaan eivät odota tekniikan olevan saatavilla ennen vuotta 2030, vuoteen 2050 mennessä. realistisempi arvio. ITER on askel tähän suuntaan.
ITER on tokamak -malli, venäläinen fuusioreaktorimalli, joka on torus. Torus on kääritty voimakkailla magneettikäämeillä, jotka sieppaavat plasman (ionisoidun kaasun) sisälle. Tämä plasma kuumennetaan korkeisiin lämpötiloihin – yli 100 miljoonaan Kelvin -asteeseen – ohmisella lämmityksellä; sama mekanismi, joka lämmittää johtoa, jos sen läpi kulkee liikaa sähkövirtaa. Tässä lämpötilassa ytimet alkavat sulautua vapauttaen energiaa. Jos olosuhteet ovat sopivat, käynnistetään ydinketjureaktio – kuten fissioreaktorissa, ei kuin atomipommissa – ja valtaa tuotetaan. Jos ITER -kokeilut onnistuvat, se voi merkitä suuria asioita ydinfuusion kannalta.