Mikä on jaettu huoltajuus?

Jaettu huoltajuus, jota kutsutaan myös yhteisestä huoltajuudesta tai yhteisestä huoltajuudesta, on oikeudellinen termi, jota käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa useilla henkilöillä on lailliset oikeudet lapseen. Jaettua huoltajuutta on monia erilaisia. Tätä termiä voitaisiin käyttää esimerkiksi viittaamaan yhteiseen fyysiseen huoltajuuteen, yhteiseen oikeuteen tehdä lääketieteellisiä päätöksiä lapsen puolesta tai jaettuun oikeuteen tehdä lapsen koulutuspäätöksiä. Kumpikin osapuoli voi myös tehdä monia erilaisia ​​järjestelyjä, kun on kyse huoltajuuden jakamisesta.

Jaettu huoltajuusjärjestely tapahtuu useimmiten avioerotapauksissa. Jos molemmat vanhemmat haluavat tavata lapsen, lapsen huoltajuus on jaettava. Vanhemmat voivat jakaa huoltajuuden tasapuolisesti – nimeltään yhteishuoltajuus – jolloin lapsi liikkuu edestakaisin talojen välillä jakamalla aikansa. Vanhemmat voivat myös tehdä muita järjestelyjä, kuten että toinen vanhemmista on ensisijainen huoltajuus ja muut tapaamisoikeudet vierailla tietyn aikataulun mukaisesti.

Avioeron molemmat osapuolet voivat luoda huoltajuusjärjestelyn itse tai tuomioistuin voi tehdä päätöksen heidän puolestaan, jos he eivät pääse sopimukseen. Avioeron tapauksessa huoltajuusjärjestely tai sopimus tehdään yleensä kirjallisesti ja tuomioistuin hyväksyy sen. Vanhempien on lain mukaan noudatettava huoltosopimusta. Jos toinen osapuoli ei tee niin, hän voi tilanteesta riippuen saada rangaistuksia, kuten halveksuntaa tuomioistuimelta tai jopa kidnappausta.

Huoltajuusjärjestelyjä ei aina ole olemassa avioeron yhteydessä. Jos lapsen molemmat vanhemmat eivät ole naimisissa, tuomioistuin voi myös myöntää osittain huoltajuuden, jos molemmat henkilöt haluavat tavata lapsen. Tällaisissa tilanteissa isän on yleensä todistettava vanhemman oikeutensa, jos äiti kiistää ne, jotta hänellä olisi oikeus yhteishoitoon.

Vaikka huoltajuusjärjestelyt tapahtuvat useimmiten vanhempien välillä, jaettu huoltajuus voi olla olemassa myös muissa olosuhteissa. Esimerkiksi joissakin tapauksissa isovanhemmalla tai muulla sukulaisella voi olla oikeus jakaa lapsen huoltajuus. Samoin, jos henkilö, joka ei ole lapsi, on jotenkin toimintakyvytön ja tarvitsee holhoojaa, kuten vanhuusikäinen henkilö tai kehitysvammainen aikuinen, joka tarvitsee hoitoa ja holhoojaa, myös huoltajuusjärjestelyt voivat olla olemassa tällaisissa tilanteissa, jos useat osapuolet ilmaisevat kiinnostuksensa huoltajuudessa.