Allokointikorko on rahamäärä, jonka sijoittaja käyttää sijoituksen turvaamiseen, vähennettynä kyseisen omaisuuden hankintaan liittyvillä kuluilla tai muilla kuluilla. Tämä tarkoittaa sitä, että todellisen jakoprosentin määrittämiseksi on vähennettävä kaikki etukuormat, välityspalkkiot tai muut kustannukset, jotka olivat osa kokonaishankintaa. Sijoittajat katsovat tarkasti jakoprosenttia keinona määrittää, minkä sijoitusrahastojen tai välittäjien kanssa työskennellään, pitäen kuitenkin allokointikoron mahdollisimman alhaisena.
Lähes minkä tahansa sijoitushankinnan yhteydessä syntyy jonkinlainen allokointikorko. Koska korko esitetään yleensä prosentteina, sijoittajat yrittävät pitää sen mahdollisimman pienenä. Monissa tapauksissa eri palkkiot ja palkkiot lasketaan prosentteina peruskauppahinnasta, mikä helpottaa sen määrittämistä, kuinka suuri osa kokonaiskustannuksista liittyy varsinaiseen investointiin ja kuinka suuri osa kuluista liittyy eri maksuihin jotka auttoivat kauppaa.
Koska ajatuksena on pitää allokointikorko mahdollisimman alhaisena, sijoittajat pyrkivät usein toteuttamaan tapahtuman välittäjien tai jälleenmyyjien kautta, jotka tarjoavat kustannustehokkaimmat korkoaikataulut. Jos esimerkiksi yksi välittäjä veloittaa palveluistaan kolmen prosentin palkkion ja toinen välittäjä kaksi prosenttia, sijoittaja tutkii tarkasti jälkimmäistä vaihtoehtoa, koska se johtaisi alhaisempaan allokointikorkoon. Jos oletetaan, että nämä kaksi välityspalvelua ovat samankaltaisia muiden tarjoamiensa palvelujen ja niihin liittyvien palkkioiden suhteen, sijoittaja voi hallita jakamisastetta tekemällä yhteistyötä halvemman välittäjän kanssa.
Tiettyyn sijoitusrahastoon liittyvä etukuorma voi myös vaikuttaa siihen, miten sijoittaja onnistuu pitämään kunkin sijoituksen kohdistuskoron mahdollisimman alhaisena. Jos kahdella rahastolla, joilla on samankaltaisia arvopapereita ja tuotto-osuuksia, on erilaisia etukuormia, sijoittajalla on hyvät mahdollisuudet valita se, jolla on pienempi etuosa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos yksi rahasto jakaa neljän prosentin ja toinen viisi prosenttia, ja sijoittaja todennäköisesti ansaitsee suunnilleen saman tuoton kummastakin vaihtoehdosta, on hyvä mahdollisuus, että sijoitusrahasto, jolla on XNUMX prosentin etukuorma valitaan. Tämän seurauksena suurempi prosenttiosuus kaikista investointikustannuksista liittyy omaisuuserään itseensä ja vähemmän hankintaan liittyviin maksuihin ja muihin kuluihin.