Jäljellä oleva edunsaaja on henkilö tai yhteisö, joka perii omaisuuden omaisuuden, jota ei ole nimenomaisesti tarkoitettu muille edunsaajille. Ajatuksena on, että kaikki kiinteistöön liittyvät kiinteistöt tai omaisuudet, joita ei ole nimetty viimeisessä testamentissa ja jotka on jätetty erityisesti jollekin, katsotaan osaksi jäljellä olevaa omaisuutta ja ne myönnetään tämän tyyppiselle edunsaajalle. Tämä lähestymistapa ei ole harvinaista monissa kulttuureissa, kun testamentin ehdoilla määritetään tietyt omaisuuserät ja tavarat tietyille ihmisille, ja loput omaisuudesta menevät yhdelle yhteisölle.
Yksi helpoimmista tavoista ymmärtää jäljellä olevan edunsaajan käsite on harkita testamenttia, jossa tunnistetaan useita edunsaajia. Testamentissa voidaan määrätä, että vainajan kirjakokoelma olisi annettava läheiselle ystävälle, kun taas toiselle ystävälle tai sukulaiselle annetaan lahjaksi tietty määrä käteisvaroja. Sieltä koti ja kaikki sen sisältö voidaan jättää puolisolle tai kumppanille. Lopuksi saattaa olla olemassa säännös, jonka mukaan kaikki jäljellä oleva omaisuus ja omaisuus jätetään yhdelle tietylle henkilölle, jota pidetään jäännössaajana.
Jäljelle jäävän edunsaajan tunnistaminen on hyvin yleistä useissa kulttuureissa. Sen sijaan, että sisällytettäisiin tyhjentävä luettelo kaikista kuolleen hallussa olevista omaisuuksista kuoleman aikaan, viimeisen testamentin ehdot jättävät tietyt esineet tietyille ihmisille, mutta jättävät loput omaisuudesta tälle ainoalle edunsaajalle. Ymmärretään, että kaikki omaisuus, jota ei ole erityisesti testamentattu jollekin, katsotaan osaksi jäännösomaisuutta ja se myönnetään jäännössaajaksi tunnistetulle henkilölle.
Jäljelle jäävän edunsaajan lopullisesti perimän omaisuuden todellinen laajuus voi johtua siitä, että testamentin toimeenpanijan on suoritettava kaikki perinnän maksamatta olevat velat. Yleensä toimeenpanijoilla on valtuudet myydä omaisuutta tarvittaessa velkojen maksamiseksi, mikä voi vähentää jäännösomaisuuden määrää, joka lopulta siirretään edunsaajalle. Tämän lähestymistavan etuna on, että jäljellä oleviin varoihin ei sisälly minkäänlaista panttioikeutta tai velvoitetta, minkä ansiosta vastaanottaja voi käyttää omaisuutta millä hyvänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, minkä jälkeen hän on suorittanut kaikenlaisen perinnön tai muut mahdolliset verot sovelletaan omaisuuden hankintaan.