Jälleenmyyntihinnan ylläpito on termi, jota käytetään kuvaamaan strategiaa, jossa tuotteiden valmistaja saavuttaa sopimuksen jakelijoidensa kanssa siitä, että kyseisiä tuotteita tarjotaan myyntiin vain joko tietyillä hinnoilla, tietyn hintakaton yläpuolella tai tietyn hintakaton alapuolella . Tämä prosessi luo tilanteen, jossa valmistaja voi jonkin verran hallita tuotteiden markkinahintaa ja voi varmistaa, että kaupasta saadaan kohtuullinen voitto. Jakelijat pitävät usein ajatuksesta jälleenmyyntihintojen ylläpitämisestä, koska strategia auttaa estämään kilpailua tuotteiden eri myyjien välillä kilpailemasta pelkästään hinnan perusteella, mikä vähentää lopulta kaikkien osapuolten voittoja. Tätä hinnoittelun käsitettä voidaan soveltaa lähes kaikkiin tilanteisiin, joissa tavaroita ja palveluita myydään jakelijoiden tai jälleenmyyjien kautta.
Jälleenmyyntihintojen ylläpidon käytöstä on kaksi ajattelutapaa. Erään konseptin mukaan tällainen järjestely valmistajan ja sen jakelijoiden välillä luo tilanteen, jossa kaikki osapuolet voivat ansaita kohtuullisen määrän voittoa aiheuttamatta kohtuuttomia vaikeuksia kenellekään jakelijasta. Tästä näkökulmasta sopimuksen ehdot estävät jakelijoita alittamasta muita jakelijoita ottamalla käyttöön alhaisimmat hinnat, jotta valtaosa myyntivolyymista saadaan kiinni.
Jälleenmyyntihintojen ylläpitostrategian toinen näkökulma on, että tämä lähestymistapa rajoittaa vapaakauppaa. Tässä ajatuksena on, että jakelijan olisi voitava vapaasti käyttää mitä tahansa keinoja tuotteiden siirtämiseen, mukaan lukien alhaisen hinnoittelun käyttäminen kuluttajien houkuttelemiseksi. Kun ei rajoiteta jakelijoiden tarjoamaa hinnoittelua, kyky ansaita voittoa vaihtuu volyymin sijaan yksikkökohtaista voittoa varten. Kaikki jakelijat, jotka eivät kykene kilpailemaan, joutuvat lopettamaan toimintansa, ja valmistaja yksinkertaisesti tarjoaa lisäyksiköitä myyntiin niille jakelijoille, jotka pysyvät aktiivisina markkinoilla.
Jälleenmyyntihintojen ylläpidon vaikutuksista käydyt keskustelut ovat johtaneet ajanjaksoihin, jolloin käytäntöä pidettiin laittomana tai ainakin jollakin tavalla rajoitettuna. Tämän seurauksena lähestymistavasta on tullut eroja ajan myötä. Alueilla, joilla strategia on laillinen, se voi muodostua niin kutsutusta jälleenmyyntihinnan ylläpidosta, jossa jakelija myy tuotteet ennalta määrätyllä hinnalla. Toinen lähestymistapa tunnetaan nimellä hintakatto tai vähimmäismyyntihinnan ylläpito, jossa jakelija suostuu myymään tuotteet perus- tai vähimmäisyksikköhinnan yläpuolelle. Kolmas vaihtoehto tunnetaan jälleenmyyntihinnan enimmäishinnanalaisena, jolloin jakelija ei myy tuotteita enimmäishintayksikköhinnasta.
Alueilla, joilla hallituksen määräykset sallivat jälleenmyyntihintojen ylläpidon, ehdot antavat yleensä valmistajalle oikeuden ryhtyä toimiin, jos jakelija rikkoo sopimusta. Jos jakelija yrittää myydä tuotteita salaa hinnalla, jota sopimus ei salli harmailla markkinoilla, valmistaja voi välittömästi irtisanoa jakelusopimuksen ilman erillistä ilmoitusta. Lisäksi valmistaja voi vaatia laillisesti jakelijalta vahingonkorvauksia, jos voidaan osoittaa, että toiminta vähensi voittoa tai vahingoitti muuten valmistajan liike -etuja.