Jälleenrakennuskausi oli Yhdysvalloissa heti sisällissodan jälkeinen ajanjakso, joka kesti vuosina 1865–1877. Tätä ajanjaksoa leimasivat yritykset palauttaa liittovaltiot unioniin. Nämä pyrkimykset eivät aina olleet helppoja, koska sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset erot vaikeuttivat kompromissia.
Oli olemassa useita erilaisia teorioita siitä, miten jälleenrakentaminen voisi tapahtua. Ensimmäinen toteutettava suunnitelma oli presidentti Lincolnin suunnitelma. Lincoln halusi tehdä liittymisestä mahdollisimman helppoa, jotta unioni voitaisiin palauttaa ja normaali luoda mahdollisimman pian. Lincolnin suunnitelma konfederaatiovaltioiden ottamiseksi takaisin unioniin sisälsi ”10 prosentin suunnitelman”, jossa todettiin, että jotta valtio voidaan ottaa takaisin unioniin, 10 prosentin valkoisista äänestäjistä on annettava uskollisuusvala unionille.
Lincolnin murhan jälkeen hänen varapresidenttinsä Andrew Johnson yritti noudattaa samaa jälleenrakennusfilosofiaa kuin Lincoln. Hän kannatti 10 prosentin suunnitelmaa. Näiden maltillisten politiikkojen jatkaminen sai hänet pitämään monista, jotka joko halusivat vahvempia tai heikompia politiikkoja.
Monet Lincolnin ja Johnsonin omasta puolueesta, erityisesti radikaalien republikaanien ryhmä, pitivät 10 prosentin suunnitelmaa aivan liian lempeänä. He halusivat varmistaa entisten orjaluokkien uskollisuuden ja halusivat ponnistella entistä enemmän varmistaakseen rodullisen tasa -arvon entisessä valaliitossa. Esimerkiksi radikaalit republikaanit halusivat, että entisten orjaomistajien maa otettaisiin heiltä ja annettaisiin entisille orjilleen, jakaakseen uudelleen rikkaiden varallisuutta näillä alueilla.
Radikaalien republikaanien työ salli ratifioida kolme perustuslain muutosta – 13., 14. ja 15.. Nämä muutokset poistivat muodollisesti orjuuden, antoivat kansalaisoikeudet entisille orjille ja antoivat kansalaisille rodusta riippumatta äänioikeuden.
Vuonna 1866 radikaalit republikaanit saivat vahvan enemmistön kongressissa. Heidän jälleenrakennussuunnitelmansa toteutettiin pian sen jälkeen, ja siihen sisältyi eteläisten osavaltioiden jakaminen sotilasalueiksi. Ne liitettiin uudelleen sen jälkeen, kun he suostuivat ratifioimaan 14. ja 15. tarkistukset. Toivo oli, että entisten orjien tasa -arvo taataan näissä valtioissa sen jälkeen, kun ne ovat ratifioineet muutokset. Kullekin osavaltiolle perustettiin täysin uudet hallitukset, jotka koostuivat suurelta osin afrikkalaisamerikkalaisista sekä republikaaneista, jotka olivat kotoisin pohjoisista osavaltioista.
Eteläisen maanomistusluokkien vastustus ja kansallinen finanssikriisi vaikeuttivat hallitusten ylläpitoa. 1870 -luvun puoliväliin mennessä jälleenrakennuspolitiikkaa ei enää pidetty tiukasti yllä. Vuoteen 1890 mennessä vapautettujen entisten orjien oli vaikea säilyttää äänioikeutensa.