Useimmat hallitukset rajoittavat vakuutusyhtiön myymien vakuutusten kokoa ja lukumäärää kyseisen yhtiön pääomaomaisuuden perusteella. Näin varmistetaan, että he pystyvät maksamaan kaikki asiakkaidensa esittämät vaatimukset. Jos vakuutusyhtiö saavuttaa rajan, sen on joko lopetettava vakuutusten myynti tai myytävä osa riskistään jälleenvakuutusyhtiölle. Jälleenvakuutussopimus on vakuutuksenantajan ja jälleenvakuuttajan välinen sopimus, jossa jälleenvakuuttaja sitoutuu ottamaan riskin kokonaan tai osittain tietyn tyyppiselle tai -kokoiselle vakuutukselle.
Vuonna 1842 suuri tulipalo Hampurissa, Saksassa, tuhosi paikallisen vakuutusalan. Kävi hyvin ilmeiseksi, että perinteiset vakuutusyhtiöt eivät kyenneet käsittelemään suuria katastrofaalisia tapahtumia, ja ensimmäinen jälleenvakuutusyhtiö perustettiin. Jälleenvakuutusyhtiöt toimivat nyt maailmanlaajuisesti. Kaksi suurinta ovat München RE, joka sijaitsee Münchenissä, Saksassa; ja Sveitsin RE Zürichissä, Sveitsissä.
Jälleenvakuutus on vakuutus vakuutuksenantajille. Sitä kutsutaan myös stop-loss-vakuutukseksi. Alkuperäiseen vakuutusyhtiöön voidaan viitata monilla nimillä: luovuttaja, alkuperäinen tai ensisijainen vakuutuksenantaja tai suorakirjoitusyhtiö.
Jälleenvakuutussopimus voi olla eri muotoinen. Joissakin tapauksissa yritys sitoutuu ottamaan riskin kaikista vakuutuksista, jotka ylittävät alkuperäiselle vakuutuksenantajalle asetetun rajan. Esimerkiksi tietylle yritykselle voidaan antaa vain enintään 1 miljoonan dollarin (USD) yritysvakuutus, mutta heidän asiakkaansa vaatii 3 miljoonan dollarin vakuutuksen. Vakuutus voidaan kirjoittaa siihen, että jälleenvakuutusyhtiö vakuuttaa ylimääräiset 2 miljoonaa dollaria.
Muissa tapauksissa jälleenvakuutussopimus voidaan kirjoittaa suhteelliseksi vakuutukseksi. Tämän suunnitelman mukaan jälleenvakuutusyhtiö sitoutuu ottamaan tietyn prosentin yrityksen suorasta riskistä kaikkiin vakuutuksiin tai tietyntyyppisiin vakuutuksiin. Vastineeksi jälleenvakuuttaja saa kyseisen prosenttiosuuden kyseisistä vakuutuksista maksetuista vakuutusmaksuista vähennettynä yrityksen hankkimiskustannuksilla. Kirjoituskustannukset sisältävät agentille maksetut palkkiot ja vakuutuksen luomisesta aiheutuvat yleiskustannukset.
Sopimus voidaan myös kirjoittaa siten, että jälleenvakuutusyhtiö puuttuu toimintaan vasta, kun riski ylittää ennalta määrätyn summan. Tällaista erottelua kutsutaan suhteettomaksi jälleenvakuutussopimukseksi. Jälleenvakuutussopimuksen tyyppi, jonka yritys päättää tehdä, määräytyy laadittavien vakuutusten tyypin sekä ensisijaisen vakuutuksenantajan koon ja omaisuuden mukaan.
Jälleenvakuutussopimus on myös nimi Venäjän ja Saksan väliselle salaiselle sopimukselle, jonka Bismarck välitti vuonna 1887. Bismarckin ensisijaisena tavoitteena oli suojella Saksan turvallisuutta ranskalaisten hyökkäykseltä. Tässä kolmivuotisessa sopimuksessa Saksa ja Venäjä sopivat pysyvänsä puolueettomina toisiaan kohtaan, jos jompikumpi osapuoli joutuu sotaan minkä tahansa kolmannen maan kanssa Ranskaa ja Itävalta-Unkaria lukuun ottamatta. Vastineeksi Saksa tunnusti Venäjän vaatimukset Balkanilla ja suostui tukemaan sen valvontaa Mustalla merellä. Sopimus päättyi Bismarckin erottamisen jälkeen.