Järjestelmällinen herkistyminen on tekniikka, jota käytetään auttamaan ihmisiä hallitsemaan fobioita ja lopulta voittamaan ne. Sen voi suorittaa psykologi tai psykoterapeutti tai potilas, joka on valmis investoimaan energiaansa systemaattiseen herkistymiseen kotona. Hoidon tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisuus kokea tilanteita, jotka normaalisti aiheuttaisivat ahdistusta, pelkoa ja stressiä ilman jännitystä.
Tämä tekniikka perustuu operatiivisen ehdollistamisen periaatteeseen, johon kuuluu hidas prosessi totuttaa joku johonkin, kunnes hän tottuu siihen. Operatiivista hoitoa käytetään paljon psykoterapiassa ja myös eläinten koulutuksessa, koska sitä voidaan käyttää pysyvien käyttäytymismuutosten tekemiseen. Potilaiden, joilla on fobioita, joille tehdään järjestelmällinen herkistyminen, pitäisi pystyä olemaan vuorovaikutuksessa pelkonsa kohteiden kanssa ilman jännitystä, kun hoito on tapahtunut, ja joissakin tapauksissa fobia voi kadota kokonaan.
Fobiat muodostavat mielen itsesuojamenetelmän, ja muodostumisprosessiin liittyy yleensä vahvistuminen, koska potilaan välttäminen pelon kohteena vähentää stressiä, jolloin potilaan aivot muistavat välttää fobian kohteen. Järjestelmällisessä herkistyksessä potilas altistuu fobian kohteelle pieninä annoksina, joiden voimakkuus kasvaa vähitellen ajan myötä ja opettaa aivoille, että kohteen pelko ei ole tarpeen.
Ensimmäinen askel tekniikassa on rentoutusharjoitusten kehittäminen. Rentoutumisen oppiminen on tärkeää, koska kun joku on syvässä rentoutumistilassa, on vaikeampaa kokea pelkoa ja ahdistusta. Terapeutti työskentelee yleensä potilaan kanssa toimistossa, ja potilas harjoittelee harjoituksia kotona, kunnes hän voi rentoutua helposti.
Sitten potilas ja lääkäri keskustelevat fobiasta ja tulevat pelkojen hierarkiaan. Esimerkiksi joku, joka pelkää lentokoneita, voi kokea suhteellisen alhaisen jännityksen, kun se altistuu lentokoneen piirrettyyn piirustukseen, ja hänellä on erittäin suuri pelko ja stressi, kun hän todella istuu lentokoneessa, joka valmistautuu nousemaan vinossa.
Useiden istuntojen aikana terapeutti rohkaisee potilasta rentoutumaan ja altistaa hänet yhä intensiivisemmälle kokemussarjalle. Yllä olevassa esimerkissä terapeutti voi aloittaa piirustuksella tasosta, tuottaa sitten valokuvan ja näyttää sitten potilaalle lentokoneen mallin ja niin edelleen. Kussakin vaiheessa ärsyke toistetaan, kunnes potilas voi nähdä sen rauhallisesti, ennen kuin seuraava ärsyke otetaan käyttöön. Järjestelmällisen herkistymisen päätyttyä potilaan pitäisi pystyä pysymään rauhallisena ja rentoutuneena, vaikka hän olisi mahdollisesti pelottavimmassa tai stressaavimmassa tilanteessa.