Kohtuullinen syy on todiste. Sitä sovelletaan joukkoon tosiseikkoja tai toimia sen osoittamiseksi, olisiko järkevä henkilö tullut samaan johtopäätökseen tai toiminut samalla tavalla ottaen huomioon olosuhteet. Standardi on osa testejä, joita Yhdysvaltain tuomioistuimet ovat soveltaneet poliisitoimiin rikosasioissa, mutta niitä on sovellettu myös tietyissä siviilioikeudellisissa yhteyksissä.
Yhdysvaltain korkein oikeus on erityisen huolissaan perustuslaillisten oikeuksien säilyttämisestä, kun siviilit joutuvat poliisitoimien kohteeksi. Yksi tärkeimmistä huolenaiheista on ollut kysymys poliisin oikeudesta pysäyttää tavallinen kansalainen määrittämään, onko hän ollut osallisena rikoksessa. Tuomioistuin on asettanut todennäköisen syyn ja kohtuullisen syyn kahdeksi oikeudelliseksi todistustandardiksi tai testiksi, joita on sovellettava poliisin pysäyttämisen olosuhteisiin.
Todennäköinen syy on korkeampi standardi, joka koskee todellisia pidätyksiä ja optioita. Kohtuullinen syy on se vähäisempi standardi, jonka mukaan poliisi voi pysäyttää ja pidättää kansalaisen hetkeksi, jos hänellä on perusteltu syy epäillä, että henkilö on ollut tai aikoo osallistua rikokseen. Tämän määritelmän avulla tuomarit ja tuomarit voivat päättää pysäytyksen laillisuudesta. Tuomareita ja valamiehiä pyydetään selvittämään, tulisiko tavallinen älykäs järkevä henkilö joutuessaan samoihin olosuhteisiin kuin poliisi, että kansalainen olisi pysäytettävä.
Jos tuomioistuin toteaa, että kohtuullisella henkilöllä ei olisi ollut tarpeeksi syytä epäillä kansalaista mistään laittomasta, pysäytys katsotaan sopimattomaksi. Tämäntyyppinen tuomio voi olla perusta kansalaiselle, joka nostaa siviilioikeudenkäynnin poliisilaitosta vastaan vahingonkorvauksista, yleensä koskien hämmennystä ja henkistä kärsimystä. Tämän seurauksena monet lainkäyttöalueet vaativat virkamiehiä dokumentoimaan ja perustelemaan pysäytykset erityisellä tavalla.
Rikosoikeus ei ole ainoa asiayhteys, jossa voidaan soveltaa kohtuullista syytä koskevaa standardia. Esimerkiksi Yhdysvaltain sisäinen verovirasto (IRS) käyttää tätä standardia, kun henkilö pyytää vapautusta siviilioikeudellisista seuraamuksista veroilmoitusten myöhästymisestä tai virheellisestä jättämisestä. IRS: n hallintovirkamiehet ja tuomarit arvioivat olosuhteiden kokonaisuuden ja määrittävät, onko henkilöllä ollut kohtuullinen syy syyllistyä rikkomukseen. Kohtuullisuuden katsotaan perustuvan tavallisen henkilön toimintaan, ja jos IRS katsoo, että tavallinen henkilö olisi samoissa olosuhteissa joutunut toimittamaan veroilmoituksen, se peruuttaa rikokseen liittyvät maksut ja seuraamukset.