Jatkuvat vaihtoehtoiskustannukset ovat tilanteita, joissa tietyn mahdollisuuden käyttämisestä aiheutuvat kustannukset eivät kasva tai vähene ajan myötä, vaikka toiminnasta saatavat hyödyt muuttuisivat jollakin tavalla. Tätä termiä käytetään usein kuvaamalla tuotantoprosessia, jossa tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen liittyvät kustannukset pysyvät samoina ja mahdollistavat silti korkeamman tuotantotason saavuttamisen. Tämä tarkoittaa tyypillisesti sitä, että lisäresurssien käyttökustannukset useampien tavaroiden tuottamiseksi eivät johda kustannusten alenemiseen tuotettua yksikköä kohti eivätkä myöskään maksa enempää kunkin yksikön tuottamisesta.
Jatkuvilla vaihtoehtoiskustannuksilla kustannusten ja tuotettujen yksiköiden määrän välinen suhde pysyy samana. Tämä eroaa tilanteista, joissa vaihtoehtoiskustannukset pienenevät, kuten silloin, kun valmistaja voi saada alennuksia tilaamalla lisää raaka -aineita käytettäväksi lisätuotteiden valmistukseen, mikä johtaa sitten alhaisempiin tuotantokustannuksiin ja oletettavasti enemmän voittoa yksikköä kohden, kun tavarat myydään. Se eroaa myös kohonneista vaihtoehtoiskustannuksista, joissa pyrkimys tuottaa lisähyödykkeitä johtaa todellisuudessa kunkin tuotetun yksikön keskimääräisten tuotantokustannusten nousuun, mikä joskus estää uusien yksiköiden perustamisen.
Vaikka yleinen ajatus jatkuvista vaihtoehtoiskustannuksista työskentelee usein tuotantoympäristössä, se voi liittyä myös muihin liiketoiminta- ja taloudellisiin tilanteisiin. Jos esimiehen on esimerkiksi täytettävä asema osastolla ja hänellä on mahdollisuus tarjota tehtävä nykyiselle työntekijälle, jolla on samanlainen kokemus ja asiantuntemus kuin henkilölle, joka äskettäin vapautti tehtävän, tämä merkitsisi yritykselle ei lisäkustannuksia tehtävän täyttämisestä. Samaan aikaan, jos työ tarjottaisiin uudelle työntekijälle, jolla ei ole kokemusta, tämä tarkoittaisi lisäresurssien käyttämistä yksilön kouluttamiseen, mikä puolestaan ei pitäisi tehtävään liittyviä vaihtoehtoisia kustannuksia vakiona.
Sen määrittäminen, että tiettyä toimintaa voidaan hallita jatkuvilla vaihtoehtoiskustannuksilla, voi olla osoitus siitä, että on yrityksen edun mukaista edetä kyseisellä toiminnalla sen sijaan, että valitaan lähestymistapa, joka todella merkitsisi suurempia kuluja ilman vastaavaa lisäystä etuuksissa. Sen määrittämiseksi, onko tämä tila todella olemassa, on tärkeää tunnistaa kaikki kustannukset sekä kaikki toiminnasta saadut edut tai hyödyt, määrittää, mitä lisäkustannuksia tarvitaan toiminnan lisäämiseksi, ja sitten suunnitella mahdolliset lisäykset saavutettu. Jos hyödyt eivät oikeuta lisäkustannuksia, jatkuvaa vaihtoehtoiskustannusta ei ole olemassa, eikä strategia välttämättä ole toimintaa harkitsevan yrityksen tai yksilön edun mukaista.