Jatkuva parantamispäällikkö on erikoistunut johtaja, joka valvoo tiettyjä prosesseja ja menettelyjä. Asemaa voidaan verrata ja verrata tyypilliseen yleiseen johtajaan, joka valvoo staattista osastoa. Tässä tehtävässä henkilön tehtävät ovat monitahoisia. Ensisijainen tehtävä on varmistaa, että nykyiset prosessit ylläpitävät korkeaa suorituskykyä. Johtajan toissijainen, mutta elintärkeä tehtävä on tarkastella ja hienosäätää näitä prosesseja jatkuvasti ja tehdä lisäparannuksia.
Jatkuvan parantamisen johtajan rooli on kehittynyt perinteisistä tehtäväkeskeisistä työryhmistä, kuten Six Sigma -tiimeistä. Nämä ryhmät perustettiin toteuttamaan menettelytapamuutoksia parempien tulosten saavuttamiseksi. Ajan myötä näiden menettelytapamuutosten hyödyt ovat yleensä hävinneet ja hävinneet valvonnan puutteen vuoksi. Tämän seurauksena uudet menettelyjärjestelmät hajaantuivat ja näin syntyi alkuperäinen ongelma. Tämän seurauksena monet yritykset ja yritykset alkoivat toteuttaa jatkuvan parantamisen johtajan roolia prosessinparannusprojektien tulosten ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi.
Jatkuvan parantamisen johtajat ovat usein itse prosessiasiantuntijoita, mutta heidän on myös oltava taitavia hyödyntämään muiden työntekijöiden asiantuntemusta voidakseen jatkuvasti parantaa prosessia. Siten he saavat korvauksia samalla tavalla kuin muut oman alansa prosessinjohtajat. Suurin ero prosessiasiantuntijan ja prosessin yleisen johtajan välillä on se, että tämäntyyppisillä johtajilla ei yleensä ole valvojaroolia yrityksessä, jossa he työskentelevät; pikemminkin on yleensä erillinen henkilöstö, joka on omistettu jatkuvan parantamisen johtajan laatimien parannussuunnitelmien toteuttamiselle. Heidän palkka -asteikko on yleensä keskijohdon ylemmällä puolella koulutuksesta, kokemuksesta ja aiemmista tuloksista riippuen. Koska prosessin parantamistulokset ovat yleensä mitattavissa, johtajille maksetaan usein korvauksia suorituskykymittareista riippuen.
Jatkuvan parantamisen johtajat ovat tyypillisesti hyvin koulutettuja, ja kandidaatin tutkinto katsotaan vähimmäiskoulutusvaatimukseksi. Monilla on jatkotutkintoja, kuten liiketalouden maisteri (MBA) tai vastaavia tutkintoja. Voidakseen toimia tehokkaasti jatkuvan parantamisen johtajien on ymmärrettävä ydinliiketoiminta ja sen prosessit ja menettelyt. näin heidät ylennetään tyypillisesti toimialaltaan tai yritykseltään.
Usein esimiehellä on rooli prosessien parantamishankkeissa ennen johtajaksi ryhtymistä. Vaikeina aikoina jatkuvan parantamisen johtajista voi tulla yhä arvokkaampia. Kun yritysten on vaikea kasvattaa voittojaan orgaanisella kasvulla, ne voivat etsiä parannuspäälliköitä tuottamaan voittoja tuottavuuden ja innovoinnin avulla.