Jeremiadi on pitkä kirjoitettu sävellys, jossa on erittäin surullisia tai kauhistuttavia sävyjä. Tätä termiä käytetään usein pejoratiivisessa merkityksessä viittaamaan siihen, että kirjoitus on ylimitoitettu ja ylikuormitettu. Jos joku ehdottaa, että kirjoitus on jeremiad, se tarkoittaa yleensä sitä, että se voisi hyötyä järkevästä muokkaamisesta teoksen luonteen hillitsemiseksi ja ulkopuolisen sisällön poistamiseksi.
Tämä termi on viittaus Vanhan testamentin profeetta Jeremiahiin, joka oli tunnetusti pitkämielinen. Kirjassa, jossa on vakavia ääniä, sana viittaa Jeremian varoituksiin Jerusalemin tuhoamisesta, joiden hän ehdotti johtuvan Jumalan huomiotta jättämisestä. Surullisia tekoja kutsutaan myös jeremiadeiksi viitaten Jeremian valituksiin Jerusalemin tuhoamisesta, joka tapahtui aivan kuten hän oli ennustanut.
Varoitusten mukaiset jeremiadit sisältävät yleensä varautunutta, kiistanalaista kieltä. Esimerkiksi monet poliittiset kirjoittajat kirjoittavat vakavia varoituksia kansakuntiensa tulevaisuudesta viitaten hajanaisiin tapoihin, epäterveeseen politiikkaan ja yleiseen holtittomuuteen ihmisten keskuudessa, joiden he uskovat johtavan vakaviin seurauksiin. Monet jeremiadit sisältävät tietyn määrän kaiteita jumalattomia tai pahoja tapoja vastaan, ja ehdotetaan, että nämä tavat muutetaan ennen kuin kansakunta tai kansa kärsii.
Ihmiset eivät vain käytä tätä termiä kuvatakseen kokoelmaa kauhistuttavia ennusteita ja varoituksia. Jeremiad voi myös olla heijastava pala, joka viittaa Jeremian valituksen. Jos heijastava kappale on erittäin surullinen ja vaikuttaa enemmän pitkältä valitukselta kuin vakavalta heijastavalta arvioinnilta, se on vaarassa luokitella jeremiadiksi. Erityisesti silloin, kun ihmiset puhuvat tai kirjoittavat henkilökohtaisesti erittäin tärkeistä asioista, voi olla vaikeaa välttää voimakkaita tunteita, vaikka nämä tunteet heikentäisivät kappaleen voimaa; näissä tilanteissa hyvä editori on elintärkeä.
Saatat myös kuulla kirjoittajien yrittävän kumota ajatuksen siitä, että pala on jeremiad, yleensä johdannossa. Nämä kirjoittajat ovat yleensä tietoisia siitä, että heidän kirjoitustyylinsä ja aiheensa voivat mahdollisesti yhdistää teoksen, jota voitaisiin pitää hieman ylikuormitettuna, joten he yrittävät vakuuttaa lukijat ennen kuin he alkavatkaan, että teos olisi otettava vakavasti. Joskus tämä temppu antaa jäljen, mikä tekee lukijoista entistäkin tietoisempia emotionaalisista sävyistä ja siksi jopa kriittisemmistä.