Joukkovelkakirjalaina on eräänlainen vieraan pääoman väline, jota käytetään varojen hankkimiseen liikkeeseenlaskijalle. Vaikka joukkolainojen liikkeeseenlaskuun on olemassa useita eri tapoja, yleisin lähestymistapa on myydä velkainstrumentti sijoittajalle tiettyyn hintaan. Sijoittaja pitää osakeannin sovitun ajan. Vastineeksi siitä, että se myöntää liikkeeseenlaskijalle lähinnä lainan, sijoittajalle maksetaan lopulta takaisin lainan koko kauppahinta ja sovittu lainakorko. Sekä yritykset että hallitukset käyttävät tämän tyyppistä velkapääomavälinettä keinona hankkia varoja eri hankkeisiin ilman tarvetta käyttää jo käytettävissä olevia varoja samojen hankkeiden hallintaan.
Joukkovelkakirjalainat voidaan myydä tiedossa nimellisarvoon tai alle nimellisarvon. Kun instrumentti myydään nimellisarvoon, liikkeeseenlasku lunastetaan lopulta sillä arvolla, johon lisätään korko, joka maksetaan joko vähitellen koko joukkovelkakirjan voimassaoloaikana tai kun velkainstrumentti saavuttaa täyden erääntymispäivän. Korot voivat olla kiinteitä tai vaihtelevia, kuten instrumentin ostamista koskevissa ehdoissa ilmoitetaan. Osakkeet, jotka myydään alle nimellisarvon, lunastetaan yleensä eräpäivänä täydellä nimellisarvolla sen sijaan, että maksettaisiin korkoa haltijalle koko joukkovelkakirjan elinkaaren ajan.
Monet erityyppiset yhteisöt käyttävät joukkovelkakirjoja keinona kerätä rahaa erilaisten hankkeiden rahoittamiseen. Kunnat, osavaltioiden hallitukset ja jopa kansalliset hallitukset voivat laskea tämäntyyppisen velkainstrumentin käyttöön keinona hankkia varoja hankkeille, joista kansalaiset hyötyvät. Esimerkiksi tietyllä joukkovelkakirjalainalla kerätyt varat voi käyttää kaupunki katujen ja muiden kulkuväylien päällystämiseen kaupungin rajojen sisällä tai eri alueiden puistojen tilojen parantamiseen. Varoja voidaan käyttää myös keinona hallita uuden kaupungintalon rakentamista sillä edellytyksellä, että liikkeeseenlaskun aikana kerätyt verot käytetään olennaisesti joukkovelkakirjojen takaisinostamiseen, kun ne erääntyvät, sekä korkojen maksamiseen sijoittajille.
Yritykset käyttävät joskus myös joukkovelkakirjalainoja keinona tuottaa rahaa sen sijaan, että ottaisivat lainaa muita sijoituksia vastaan tai myisivät varoja rahoituksen hallintaan. Tässä tavoitteena voi olla käyttää varoja uuden tehtaan rakentamiseen, joka lopulta alkaa tuottaa voittoa, tai kehittää ja markkinoida tuotetta, joka lopulta tuottaa tarpeeksi myyntiä tämän kehityksen ja markkinoinnin kustannusten kattamiseksi. Matkan varrella yritykset voivat maksaa määräajoin korkoja sijoittajille, ja nämä maksut ovat usein verovähennyskelpoisia yrityksille. Jos oletetaan, että hanke tuottaa voittoa joukkovelkakirjan eräpäivään mennessä, yrityksen ei tarvitse kaivaa kassaansa löytääkseen varoja joukkovelkakirjalainan ratkaisemiseksi ja maksaakseen sijoittajille sekä pääomainvestoinnin että mahdolliset lisävarat asian rakenne.