Lainasopimus on joukkovelkakirjalainan tai lainasopimuksen lauseke, joka kuvaa yhden joukkovelkakirjan ehdoista. Yhdistettynä nämä kovenantit hahmottavat joukkovelkakirjan haltijan oikeudet ja liikkeeseenlaskijaan kohdistuvat rajoitukset. Niiden ensisijainen tarkoitus on suojella joukkovelkakirjan haltijaa. Lainasopimuksessa esitetyt ehdot ovat oikeudellisesti sitovia.
Sopimuksia on kahdenlaisia: positiivisia, tunnetaan myös nimellä suojaava ja negatiivisia. Positiiviset kovenantit ovat lausekkeita, jotka kuvaavat liikkeeseenlaskijan edellyttämiä toimia. Negatiiviset kovenantit hahmottavat toimenpiteitä, joita liikkeeseenlaskija ei saa tehdä, kun joukkovelkakirja on edelleen aktiivinen.
Pohjimmiltaan positiiviset kovenantit ovat liikkeeseenlaskijan lupauksia joukkovelkakirjan haltijalle. Joitakin esimerkkejä positiivisesta joukkovelkakirjasopimuksesta ovat sitoumus ylläpitää asianmukaista tapaturmavakuutusta ja varmistaa, että pantatut tulot talletetaan. Joukkovelkakirjasopimus edellyttää usein myös yleistä sitoutumista velvollisuuksien hoitamiseen, täyttämiseen ja muutoin velvollisuuksien täyttämiseen. Saattaa myös olla myönteisiä kovenantteja, jotka rajoittavat liikkeeseenlaskijan tietylle taloudellisen konservatiivisuuden tasolle tai edellyttävät tiettyjen korkotapojen tai velka- ja pääomaomavaraisuuden noudattamista. Positiiviset kovenantit voivat edellyttää, että liikkeeseenlaskija antaa velkakirjanhaltijoille kaikki tiedot joukkovelkakirjaan liittyvistä toiminnoista.
Negatiiviset kovenantit ovat rajoituksia, joita liikkeeseenlaskijan on noudatettava. Yhteiset lausekkeet kieltävät liikkeeseenlaskijan myymästä omaisuutta, luovuttamasta määräysvallan toiselle osapuolelle tai harjoittamasta mitään toimintaa, jonka uskotaan estävän joukkovelkakirjan menestyminen. Muita yhteisiä kovenantteja ovat velkojen keräämistä ja osinkojen jakamista koskevat rajoitukset. Korkean turvallisuuden vuoksi on tavallista, että joukkovelkakirjoilla, joilla on enemmän negatiivisia kovenantteja, on alhaisempi korko.
Kun joukkovelkakirjasopimus on vahvistettu, sitä on erittäin vaikea muuttaa. Voidakseen pyytää muutosta joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskija luo tyypillisesti muutoksen joukkovelkakirjalainaan. Tällöin yhteinen menettelytapa on, että joukkovelkakirjojen haltijat äänestävät, ja muutoksen voimaantulo edellyttää muutoksen puolesta enemmistöä tai super-enemmistöä.
Monet liikkeeseenlaskijat ovat lopettaneet joukkovelkakirjalainan sisällyttämisen sopimuksiinsa joukkovelkakirjojen haltijoiden kanssa, koska he kokevat niiden olevan liian rajoittavia. Kovakseen kovenanttien vähenemisen monet sijoittajat ovat siirtyneet omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin. Näillä sijoituksilla on ylimääräinen turvataso, koska ne perustuvat olemassa olevaan omaisuuteen, joka on luottamushenkilössä.