Finanssiesitys on prosessi, jossa henkilö edustaa yritystä tiettynä vuonna ja tietyissä liiketoimissa maailman alueilla tai maissa. Vaikka idea voi koskea mitä tahansa kansainvälistä liiketoimintaa, rahoitusalan ammattilaiset ympäri maailmaa ymmärtävät yleisesti käsitteen liittyvän tuontiin Euroopan unioniin. Tässä tapauksessa verotuksellinen edustus auttaa yrityksiä välttämään tietyntyyppisiä veroja, joita sovelletaan EU: n tulliprosesseihin.
Rahoitusmaailma on vakiinnuttanut kaksi erilaista verotuksellista edustusta, jotka koskevat Euroopan unionin liiketoimia. Yksi on rajoitettu julkinen edustus (LFR). Toinen on yleinen julkisen talouden edustus (GFR). Rajoitetussa finanssipolitiikassa, jossa edustus on välttämätöntä, ensisijaisena tavoitteena on arvonlisäveron (ALV) lykkääminen. Arvonlisävero on erityinen vero, jota sovelletaan Euroopan unionin maissa. Euroopan unionin säännösten mukaan yrityksillä on oltava tietyntyyppinen toimipaikka EU: n sisällä välttääkseen arvonlisäveron tullilla. LFR: ssä tullivälittäjä tai vastaava henkilö hoitaa tämän asian ulkomaisen yrityksen osalta. Monissa tapauksissa yritykset asettavat tämän järjestelyn yleiseen otsikkoon “logistiikkapalvelut”.
Yritykset, jotka haluavat suorittaa monimutkaisempia liiketoimia Euroopan unionin maissa, voivat edustaa yleistä veropohjaa edustaakseen konsultin, joka tarjoaa laajemman joukon edustavia palveluja. Yritysten, jotka haluavat tutkia tällaista esitystä, pitäisi ymmärtää, että Alankomailla on erityinen rooli tullien tulliselvityksessä monille Euroopan kansakunnille. Näin ollen erilaiset LFR- tai GFR -tekniikat on käsiteltävä Rotterdamin tai muun hollantilaisen paikan kautta.
Eri maailman alueilla toimivien yritysten tulisi ymmärtää julkisen talouden edustuksen kaltaiset asiat ja sisällyttää ne yleiseen tuonti- ja vientistrategiaansa. Tällaisen ulkoisen rahoituspolitiikan käsitteleminen on avain kansainvälisten liiketoimintaprosessien toteuttamiseen. Yritysjohtajat voivat myös tarkastella samanlaisia ehtoja eri puolilla maailmaa sijaitsevissa maissa, joissa heidän on ehkä palkattava ulkopuolisia henkilöitä konsultointiperusteina auttamaan tulleja ja muita ainutlaatuisia kansallisia tavaroiden tuonti- ja vientiprosesseja. Ajatus EU: n tullien edustuksesta voi myös valaista, kuinka pienten maiden ja yhteisöjen ”alueellistaminen” voi johtaa erilaisiin sääntelyprosesseihin ja missä alueellistumisesta on tulossa trendi. Yritysjohtajat voivat toisinaan näitä politiikkoja ennustaa sille, mitä saattaa tapahtua kehittyvillä markkinoilla tai alueellisissa talouksissa.