Paljastussopimus on asiakirja, joka velvoittaa yksittäisen henkilön, yrityksen tai muun tyyppisen organisaation paljastamaan tai jakamaan tietyntyyppisiä tietoja muiden osapuolten kanssa, jotka osallistuvat sopimukseen. Monissa maissa virallisten julkistamissopimusten yhteydessä vaadittavien tietojen laajuutta säätelevät valtion virastojen antamat julkistamismääräykset. Yleensä kaikenlaiset julkistamissopimukset rajoittavat jaettavien tietojen tyyppiä ja rajoittavat julkistamisprosessin vain sellaisiin tietoihin, joiden katsotaan olevan välttämättömiä osapuolten yhteen saattaman hankkeen onnistuneessa päätökseen saattamisessa.
Yksi yleinen esimerkki siitä, miten julkistamissopimus toimii, löytyy kiinteistöalasta. Useimmissa maissa myyjien on paljastettava tiettyjä tosiasioita markkinoille saattamistaan kiinteistöistä. Tämä sisältää tietoja kiinteistön rakenteiden yleisestä tilasta, maaperän myrkyllisyydestä tai muista asioista, jotka ostajien on tiedettävä voidakseen tehdä tietoon perustuvan päätöksen kiinteistön ostamisesta. Lain edellyttämien julkistamisedellytysten noudattamatta jättäminen voi johtaa myynnin mitätöintiin, valtion virastojen määräämiin sakkoihin ja jopa siihen, että ostaja voi nostaa kanteen.
Tiedonantosopimuksen käsite on myös yhteinen sijoitusmahdollisuuksien kanssa. Joukkovelkakirjalainojen osalta joukkovelkakirjoja liikkeeseen laskevien yhteisöjen on annettava mahdollisille sijoittajille erityisiä tietoja, joiden katsotaan olevan olennaisia joukkovelkakirjalainan voittopotentiaalin arvioinnissa. Jos kunta perustaa joukkovelkakirjalainan kerätäkseen rahaa uuden asuinalueen katujen päällystykseen, kaupungin tai kaupungin on annettava tiedot siitä, kuinka joukkovelkakirjojen ostohinta maksetaan takaisin, mitä voi tapahtua liikkeeseenlaskulle, jos hanke hylätty jostain syystä tai mitä tapahtuisi, jos odottamattomia viivästyksiä ilmenee. Harkitsemalla näitä erilaisia tuloksia sijoittaja voi päättää, onko joukkovelkakirjalaina hyvä idea, vai olisiko hänen miellyttävämpää sijoittaa toiseen arvopaperiin.
Jopa työtilanteissa on yleensä paljastussopimus, joka velvoittaa hakijan paljastamaan tietyntyyppisiä tietoja koulutuksesta, rikoshistoriasta ja muista taustansa keskeisistä näkökohdista. Samaan aikaan työnantaja on usein kielletty vaatimasta tietoja, kuten uskonnollisia mieltymyksiä tai seksuaalista suuntautumista osana julkistamisprosessia. Jos työnantaja huomaa myöhemmin, että työntekijä ei ole paljastanut tietoja, joita nimenomaisesti vaaditaan julkistusasiakirjan ehdoissa, voidaan ryhtyä kurinpitotoimiin työsuhteen päättymiseen saakka.