Julma ja epätavallinen rangaistus on rangaistus, joka on joko liiallinen, kun otetaan huomioon rikos, tai julma, kun otetaan huomioon yhteiskunnan standardit. Standardi siitä, mikä tekee rangaistuksesta julman ja epätavallisen, on kehittynyt huomattavasti ja kehittyy edelleen sosiaalisten normien ja moraalin muuttuessa. Ihmiset, jotka on tuomittu tai joutuneet tällaiseen rangaistukseen, voivat hakea muutosta sillä perusteella, että heitä ei ole kohdeltu oikeudenmukaisesti oikeusjärjestelmässä. Valitukset, jotka saavuttavat maan korkeimman oikeuden, voivat luoda uusia ennakkotapauksia, jotka muokkaavat lähestymistapaa tuomioon tulevaisuudessa.
Julman ja epätavallisen rangaistuksen kieltäminen käsitteestä on nähtävissä Englannin Bill of Rightsissa, joka on kirjoitettu vuonna 1689. Tämän ajatuksen hyväksyivät monet englantilaiset siirtokunnat, ja se voidaan sisällyttää Yhdysvaltain perustuslakiin kahdeksannessa muutoksessa sekä peruskirjoissa. Yhdistyneiltä kansakunnilta ja Euroopan unionilta. Laillisen kielen laajalle levinnyt käyttö, joka erityisesti kieltää julmat ja epätavalliset rangaistukset, osoittaa, että monet ihmiset ja heidän hallituksensa uskovat, että kohtuuttomat rangaistuskäytännöt loukkaavat ihmisoikeuksia ja yleistä ihmisarvoa.
Kidutus on julman ja epätavallisen rangaistuksen muoto. Myös rangaistuksia, joita pidetään barbaarisina tai halventavina, kuten keppelyä tai tervaa ja höyhenpeittoa, voidaan pitää julmina ja epätavallisina. Kuolemanrangaistus on ollut kiistanalainen asia, ja jotkut maat ovat sitä mieltä, että se on epäinhimillistä, kun taas toiset eivät, mutta on yleisesti sovittu, että äärimmäiset teloitustavat, kuten polttaminen vaakalaudalla, kivittäminen ja ristiinnaulitseminen, ovat julmia ja epätavallisia. On myös kiistelty siitä, millaisissa tapauksissa ansaitaan kuolemanrangaistus; jotkut maat teloittavat ihmisiä esimerkiksi huumausainerikoksista tai raiskauksista, kun taas toiset rajoittavat kuolemanrangaistuksen murhatapauksiin.
Fyysinen hyväksikäyttö ei ole välttämätöntä julman ja epätavallisen rangaistuksen noudattamiseksi. Vangien psykologista hyväksikäyttöä pidetään muotona, samoin kuin tuomioita, jotka ovat kohtuuttomia suhteessa rikokseen, jonka joku on tehnyt. Henkilö, joka saa elinkautisen vankeustuomion esimerkiksi appelsiinilaatikon varastamisesta, voi väittää, että tämä on julma ja epätavallinen rangaistus, ja pyytää muutosta tuomioon.
Sosiaalisten standardien muuttuessa muuttuu julman ja epätavallisen rangaistuksen määritelmä. Esimerkiksi aikoinaan monet kansat kohtelivat teini -ikäisiä kuin aikuisia lain silmissä. Nykyään 16-vuotiaiden teloitusten kaltaisten tekojen uskotaan olevan julmia ja epätavallisia. Samoin käytännöt, kuten käsien ja korvien leikkaaminen tai ihmisten leimaaminen varkauksista rangaistuksena, olivat aikoinaan hyväksyttäviä, eikä näin ole enää useimmissa paikoissa.