Kadonnut sukupolvi on termi, jolla viitataan taiteilijoiden ja kirjailijoiden kollektiiviseen ryhmään, joka asettui Eurooppaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tämän ryhmän jäsenet asuivat Euroopassa 1920 -luvulla ja 1930 -luvun alussa, ja heillä oli syvällinen vaikutus yhteiskuntaan ja taiteeseen. Sukupolvea kutsutaan “eksyneeksi” ei siksi, että se on haalistunut muistista, vaan siksi, että yksilöt ilmaisivat usein emotionaalisen hämmennyksen tunteen, tunteensa eksyksestä omassa yhteiskunnassaan.
Monet kadonneen sukupolven jäsenet näkivät taistelun ensimmäisessä maailmansodassa, toisinaan vapaaehtoisina, jotka matkustivat Eurooppaan aikaisin, protestoimalla Amerikan puuttumisen osallistumiseen sodan alkuvuosina. Toiset elivät sodan Euroopassa tai olivat läheisissä suhteissa ihmisiin, joilla oli. Tämän seurauksena monilla oli syvä pettymys sodan väkivallasta, ja monet jäsenet pitivät sotaa järjettömän raa’an teon laajenettuna tekona, joka tuhosi viattomuuden, joka hallitsi yhteiskuntaa 20 -luvun vaihteessa.
Kadonneen sukupolven jäsenet elivät usein hyvin boheemia elämäntapaa. He haastoivat perinteiset asenteet sopivasta käyttäytymisestä, etenkin naisille, ja monet ilmaisivat myös halveksuntaa moraalin suhteen, etenkin seksuaalisuuden suhteen. Kun he kamppailivat pettymyksensä kanssa, jäsenet kyseenalaistivat myös koko yhteiskunnan ja kohdistivat taiteisiin piikkikommentteja, jotka viittasivat siihen, että useimmat taiteilijat toistivat vain edellisten sukupolvien töitä.
Joitakin tunnettuja ryhmän jäseniä ovat Gertrude Stein, Ernest Hemingway, Ezra Pound ja F. Scott Fitzgerald. Kadonnut sukupolvi sisälsi modernistisen liikkeen taiteessa ja kirjoittamisessa sekä surrealistisen liikkeen. Monet tämän sukupolven jäsenistä olivat syvästi poliittisia, ja heillä oli usein radikaaleja poliittisia näkemyksiä, jotka johtivat heidän syrjäytymiseensä valtavirran yhteiskunnassa. Vaikka jotkut näistä ihmisistä ovat nyt kuuluisia, monet saivat paljon vähemmän huomiota aikanaan; Esimerkiksi Great Gatsby myi julkaisun yhteydessä vain 25,000 XNUMX kappaletta, vaikka sitä pidetään nykyään laajalti klassikkona.
Kadonneen sukupolven jäsenet kamppailivat yhteiskunnan, sukupuoliroolien, diplomatian, moraalin ja muiden asioiden särkyneiden ihanteiden kanssa. Heidän yhteiskunnallisia kommenttejaan ei ehkä tuolloin otettu hyvin vastaan, mutta se teki monista heistä kuvakkeita.