Gang of Eight on lempinimi, jota käytetään viittaamaan Yhdysvaltain (US) kongressin kahdeksan jäsenen ryhmään. Siihen kuuluu neljä senaatin jäsentä ja neljä edustajainhuoneen jäsentä. Vuoden 1947 kansallisen turvallisuuslain mukaan nämä kahdeksan henkilöä ovat vähimmäismäärä ihmisiä, joille on ilmoitettava kaikista Yhdysvaltain presidentin ja hallituksen toimeenpanemista tiedustelutoimista. Kahdeksan jengin hälytys toimii vaihtoehtona koko kongressin tiedustelukomitean tiedotukselle samalla kun se noudattaa kaikkia kansallisia turvallisuuslakia.
Ennen vuotta 1947 Yhdysvaltain presidentillä oli suuri valta aloittaa tiedusteluohjelmia tai vakoilla ihmisiä sekä kotimaassa että ulkomailla. Vallan väärinkäytösten estämiseksi ja yksityisyysoikeuksien säilyttämiseksi kongressi hyväksyi vuoden 1947 kansallisen turvallisuuden lain. Tämän lain mukaan presidentin on ilmoitettava kongressin tiedustelukomiteoille kaikista tiedustelu- tai vakoilutoimista. Laki tekee poikkeuksen äärimmäisissä olosuhteissa ja sallii presidentin ilmoittaa vain kahdeksalle kongressin jäsenelle koko valiokunnan sijasta. Tilanteissa, joissa salassapito on äärimmäisen tärkeää, presidentti voi päättää kertoa vain Kahdeksan jengille, jotka eivät saa jakaa näitä tietoja kenenkään muun kanssa.
Kahdeksan jengin jäsenet voivat vaihtua joka vaalien myötä, mutta tämä ryhmä koostuu aina henkilöistä, jotka täyttävät samat kahdeksan paikkaa. Niihin kuuluu edustajainhuoneen ja senaatin enemmistö- ja vähemmistöjohtajat sekä valiokuntien johtajat ja sekä parlamentin että senaatin tiedustelukomiteoiden sijoittajat. Näin varmistetaan, että ryhmään kuuluu molempien suurten poliittisten puolueiden jäseniä sekä jäseniä molemmista lainsäädäntöaloista.
Ilmoittamalla Gang of Eight -ryhmälle tiedustelutoimista presidentti pystyy täyttämään lakisääteiset raportointivaatimukset samalla kun hänellä on edelleen suuri valta vakoilusta ja tiedonkeruusta. Koska salaisista operaatioista tiedotetaan vähemmän ihmisiä, presidentti voi suorittaa tiedustelutoimintaa tehokkaammin ja vähentää vuotojen tai häiriöiden riskiä. Vain pienelle ryhmälle tiedottaminen auttaa myös virtaviivaistamaan toimintoja ja mahdollistamaan tiettyjen prosessien tapahtuvan tehokkaammin.
Kansallisen turvallisuuden laki ei määrittele tarkalleen, mitä tilanteita pidetään riittävän äärimmäisinä ansaitakseen tiedottaa vain kahdeksan jengille. Tämä on johtanut laajaan keskusteluun vallan väärinkäytöstä ja yksityisyyttä koskevista huolenaiheista. Keskustelu tästä aiheesta on lisääntynyt dramaattisesti Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 jälkeen, jolloin terroristit osuivat useisiin tärkeisiin kohteisiin Yhdysvalloissa ja menettivät monia ihmishenkiä. Uutisraportit kidutuksen käytöstä kuulustelujen aikana ja muut kyseenalaiset tekniikat ovat saaneet monet väittämään, että tarvitaan enemmän valvontaa ja että kahdeksan jengille ilmoittaminen ei riitä.