Kaistanleveyden kuristus on prosessi, jolla yhden tai useamman palvelimeen kytketyn asiakkaan kaistanleveyden määrä on jollain tavalla rajoitettu. Tämä voidaan tehdä useilla tavoilla, ja se johtaa usein siihen, että asiakaskäyttäjä havaitsee lataus- tai latausnopeutensa kyseiselle palvelimelle pienemmäksi. Tällaisen kuristamisen tarkoituksena on tyypillisesti vapauttaa yhden asiakkaan käyttämiä resursseja, jotta muut asiakkaat voivat muodostaa tehokkaamman yhteyden palvelimeen. Kaistanleveyden kuristus ei välttämättä ole negatiivinen käsite, vaikka monet Internetin käyttäjät vastustavat Internet -palveluntarjoajien (ISP) käyttöä.
Kaistanleveyden kuristamisen perusidea tulee tavasta, jolla eri ihmiset luovat ja käyttävät verkkoa. Kaikenlainen verkko, sekä paikallinen että laaja -alainen, muodostuu tyypillisesti yhdellä tai useammalla isännällä tai palvelimella, johon yksi tai useampi asiakas muodostaa yhteyden. Joku, joka käyttää tietokonetta esimerkiksi Internet -yhteyden muodostamiseen ja verkkosivuston katseluun, toimii asiakkaana ja muodostaa yhteyden isäntäpalvelimeen, joka sisältää kyseisen verkkosivuston tiedot. Termi “kaistanleveys” viittaa nopeuteen, jolla asiakas voi lähettää ja vastaanottaa tietoja isäntään tai palvelimelle ja sieltä.
Riippumatta siitä, kuinka monimutkainen ja tehokas palvelinjärjestelmä on, isännän ja yhden tai useamman asiakkaan välillä voidaan lähettää jonkin verran rajoituksia. Lisäasiakkaat lisäävät työmäärää yhdellä palvelimella, ja lopulta kaistanleveysraja voi osua, mikä voi heikentää asiakkaiden yhteyksiä palvelimeen tai jopa aiheuttaa palvelimen kaatumisen. Tämän tilanteen välttämiseksi palvelimen järjestelmänvalvoja voi rajoittaa tai vähentää palvelimen ja yhden tai useamman asiakkaan välillä siirrettävän datan määrää. Tämä on lähinnä kaistanleveyden kuristusta, koska palvelin vähentää tiedonsiirtoa asiakkaiden kanssa.
Internet -palveluntarjoajat ja muut verkot käyttävät usein kaistanleveyden kuristusta useilla eri tavoilla. Yksi yleisimmistä käyttötavoista on vertaisyhteydet, joita asiakkaat voivat käyttää tietojen jakamiseen suoraan toistensa välillä. Kuristuksella voidaan erottaa tämäntyyppiset yhteydet, jotka usein aiheuttavat raskaan ylä- ja loppupään kaistanleveyden käytön ja vähentävät näille käyttäjille tarjottavaa kaistanleveyttä. Tällainen kuristus, teoriassa, vapauttaa kaistanleveyttä muille verkon käyttäjille.
Kaistanleveyden kuristamisen vastustajat väittävät, että Internet -palveluntarjoajat käyttävät näitä menetelmiä rajoittaakseen maksavien asiakkaiden kaistanleveyden määrää. Monet Internet -palveluntarjoajat puolustavat tällaista kuristusta toteamalla, että pieni prosenttiosuus käyttäjistä muodostaa liiallisen kaistanleveyden ja että tällaiset rajoitukset antavat muille maksaville asiakkaille mahdollisuuden käyttää Internetiä ilman suurta kaistanleveyttä käyttävien asiakkaiden aiheuttamaa hidastumista. Ne, jotka kannattavat verkon puolueettomuutta tai verkon neutraaliutta, hylkäävät kaistanleveyden rajoittamisen käytön, koska he näkevät sen keinona, jolla Internet -palveluntarjoajat voivat rajoittaa maksavien asiakkaiden Internet -yhteyttä ja tiedonjakelua.