Kaksinkertainen laskutus on joidenkin asianajajien käyttämä epäeettinen käytäntö laskuttaa kaksi tai useampia asiakkaita täysimääräisellä hinnalla yhden ajanjakson aikana tehdystä työstä. Amerikkalaisen asianajajaliiton Yhdysvalloissa kieltämä käytäntö on vaikea valvoa, koska asianajajien laskutustiedot ovat luottamuksellisia ja asiakkailla ei yleensä ole mitään keinoa tietää, ovatko he laskuttaneet toista asiakasta samaan aikaan laskuttaessaan. Aiheesta on monia muunnelmia, jotka kaikki aiheuttavat eettisiä ongelmia asianajajille.
Abraham Lincoln sanoi kerran: “Lakimiehen aika on hänen osakkeensa kaupassa”, ja Yhdysvaltain nykyaikainen lakimies on samaa mieltä laskuttaessaan asiakkaita ensisijaisesti tunteittain, usein jopa viiden minuutin välein. Yritysten asianajajat ovat yleensä paineessa laskuttamaan asiakkaitaan vähintään 2,000 tunnista vuodessa, mikä on noin 40 viikossa, mutta ei ole epätavallista, että yksi asianajaja laskee vuosittain vähintään 5,000 tuntia, mikä vastaa vuoden 100 tunnin viikot. Tällaisia työviikkoja esiintyy joskus, mutta aiheesta tehdyt pienet tutkimukset viittaavat siihen, että monet näistä asianajajista tekivät paljon vähemmän tunteja ja laskivat laskutusajat kaksinkertaisen laskutuksen asiakkailta.
Tuplalaskutuksella on useita eri muotoja. Ihannetapauksessa, kun asianajaja työskentelee asiakkaan puolesta, kyseistä asiakasta laskutetaan todellisesta työajasta. Jos asianajaja laskuttaa asiakasta ajalta, joka ei ole kulunut asiakkaan tapauksen käsittelyyn, se on petos. Dilemma esiintyy näiden kahden välillä; esimerkiksi kun asianajaja käsittelee asiaa, joka koskee useampaa kuin yhtä asiakasta. Toisin sanoen, jos asianajaja käyttää puoli tuntia tutkiakseen aihetta, joka liittyy kahden erillisen asiakkaan tapauksiin, laskutus jokaiselta asiakkaalta puolen tunnin ajan normaalilla tuntihinnalla on kaksinkertainen laskutus, jonka laskutusasianajaja perustelee sillä väitteellä, että jokainen asiakas sai puolen tunnin tutkimuksen edun. Loppujen lopuksi asianajaja, joka kaksinkertaistaa laskut, lopettaa laskutuksen enemmän tunteja kuin todellisuudessa työskenteli. Muut asianajajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että vaikka heille pitäisi saada korvaus työskennellystä ajasta, molempia asiakkaita olisi laskutettava 50% tästä ajasta.
Tuplalaskutuksen käsitteessä on muitakin muunnelmia. Jos esimerkiksi asianajaja matkustaa määränpäähän yhden asiakkaan puolesta, on täysin hyväksyttävää, että matkakustannukset, kuten lentoliput, veloitetaan asiakkaalta samoin kuin kohtuullinen maksu todellisesta matkustusajasta. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että asianajaja tällaisella matkalla asiakas suorittaa työtä toisen puolesta ja veloittaa asiakkaalta tavanomaisen hinnan. Monet asianajajat väittävät, että se on hyväksyttävää, varsinkin jos matkakustannukset ovat pienempiä kuin toimistoajasta veloitettavat, koska matkoilla ei käytetä samoja taitoja kuin tutkimuksessa, kirjoittamisessa tai tuomioistuimessa oikeudenkäynti.
Osa asianajajien asiakkaille suorittamista tehtävistä laskutetaan kiinteämääräisesti, kuten kiinteistökaupat, yksinkertaiset testamenttivalmistelut ja muut rutiinitehtävät. Jotkut ovat ehdottaneet, että ammatti kehittää laskutavan työn arvosta sen sijaan, että panostettaisiin käytettyihin tunteihin, jotta jos useat asiakkaat hyötyisivät asianajajan aikana tehdystä työstä, laskutusta koskevat standardit olisivat olemassa asiakkaille siitä arvosta, joka ei riko eettisiä normeja. Vaikka se on raaka analogia, autoteollisuus on kehittänyt kiinteähintaisen kirjansa välttääkseen samaan työhön liittyvät ongelmat, jotka maksavat eri summat eri tilanteissa; tällainen lähestymistapa helpottaisi eettisiä ongelmia, joita monet asianajajat kohtaavat joka kerta, kun he täyttävät laskutusilmoituksen.