Kahden pisteen muuntaminen on taktiikka, jota käytetään amerikkalaisessa ja kanadalaisessa jalkapallossa saadakseen kaksi lisäpistettä touchdownin jälkeen, joka on kuuden pisteen arvoinen. Kun joukkue tekee maalin, sillä on mahdollisuus potkia jalkapalloa maalipylväiden läpi yhdestä pisteestä, jota kutsutaan tavallisesti lisäpisteeksi, pisteenä kosketuksen jälkeen (PAT) tai tulospotku, tai se voi yrittää kaksipistemuuntia yrittämällä juoksemaan tai syöttämään pallon maalialueelle lyhyeltä, ennalta määrätyltä etäisyydeltä. Yliopisto- ja ammattijoukkueilla, joilla on yleensä jonkin verran luotettavia potkureita, mahdollisuudet menestyä kaksipisteyrityksessä ovat paljon pienemmät kuin lisäpisteen potkut, mutta onnistuneen kaksipistemuutoksen ansaitsemat lisäpisteet voi olla uhkapelin arvoinen tietyissä tilanteissa. Päätös “mennä kahdelle” on strategiakysymys, ja menestys tai epäonnistuminen voi joskus tarkoittaa eroa pelin voittamisen tai häviämisen välillä.
Säännöt vaihtelevat liigan mukaan
Maansiirtojen jälkeiset muuntamissäännöt vaihtelevat eri liigoilla ja jalkapallotasoilla. Yliopistojen jalkapallossa ja useimmissa Yhdysvaltojen lukiolaisissa liigaissa kahden pisteen muuntaminen on yritettävä 3 metrin etäisyydeltä päätealueelta. Kaksipisteyritys National Football League (NFL) -pelissä tulee 2.74 m: n etäisyydeltä päätealueelta. Kanadan jalkapalloliigassa (CFL) yritys on 2 jaardin (1.83 metrin) linjalta.
Jotkut nuorten jalkapalloliigat kääntävät annetut pisteet ja antavat joukkueille yhden pisteen juoksemisesta tai syöttämisestä muunnoksesta ja kaksi pistettä potkusta, koska pallon potkiminen maalipylväiden läpi voi olla hyvin vaikeaa nuorille pelaajille. Muut nuorisoliigat antavat kaksi pistettä syötöstä tai potkusta ja yhden pisteen juoksusta. Sekä ammatti- että harrasteliigat ovat käyttäneet erilaisia muita sääntöjä ja muutoksia. Joillakin jalkapalloliigoilla tai -tasoilla puolustava joukkue voi jopa saada kaksi pistettä muunnosyrityksestä hankkimalla hallussaan ja palauttamalla jalkapallon vastakkaiselle päävyöhykkeelle.
Kahden pisteen muuntaminen ei ole aina kuulunut jalkapallon sääntöihin. Se hyväksyttiin Yhdysvaltain yliopistojalkapallossa vuonna 1958 tarkoituksena vähentää tasapelien määrää. NFL hyväksyi kaksipisteisen muuntamisen vuonna 1994.
Tilastotietoja ei lasketa
Kun joukkue yrittää kahden pisteen muuntamista, pelistä saadut tilastot-kuten syöttöyritys, maalinteko tai sieppaus-eivät yleensä sisälly pelin tilastoihin. Tämä johtuu siitä, että yritystä pidetään pääasiassa lisäpelinä tappelusta eikä normaalia peliä. Tällaisissa tapauksissa ainoa asia, jolla on merkitystä, on se, hyökkäsikö joukkue onnistuneesti vai ohitiko pallon maalialueelle-tai jos säännöt sallivat, ottiko puolustusjoukkue pallon pois ja palautti sen omaan kahden pisteen muuntamiseensa . Myös pelikello ei käy muunnosyrityksen aikana.
Strategia mukana
Strategia tulee yleensä peliin, kun valmentaja harkitsee, potkaako hän lisäpisteen vai meneekö kahdelle. Valmentajan on otettava huomioon kunkin joukkueen pisteet, jäljellä oleva aika ja todennäköisyys, että jompikumpi joukkue saa enemmän pisteitä eri määrinä. Mahdollisuuksien selvittämiseksi ja päätöksen yksinkertaistamiseksi monet valmentajat käyttävät kaaviota, joka kertoo heille, milloin kokeilla potkua tai mennä kahdella, perustuen joukkueiden pisteiden eroon kosketuksen jälkeen. Useimmat valmentajat, etenkin jalkapallon ylemmillä tasoilla, joilla potkijat ovat luotettavampia, päättävät potkia lisäpisteen lähes kaikissa tapauksissa pelin neljännelle neljännekselle tai jopa viimeisiin minuutteihin asti.
Esimerkkistrategioita
Vaikka kaaviosta on useita versioita, joita valmentajat käyttävät päättäessään, meneekö kahdelle vai potkivatko lisäpisteen, kaaviot ovat tyypillisesti identtisiä useimmissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos joukkue tekee maalipisteen viiden pisteen eteenpäin, kaavio neuvoo valmentajaa menemään kahdelle ottamaan seitsemän pisteen johtoaseman-maali- ja lisäpisteen pisteet-jos yritys on onnistunut. Kun joukkue tekee maalia ja jää silti yhdeksän pisteen taakse, jotkut kaaviot neuvoo valmentajaa menemään kahdelle pienentämään alijäämänsä seitsemään pisteeseen, jos yritys onnistuu. Jos maali jättää joukkueen neljän pisteen taakse, jotkut kaaviot osoittavat, että päätös on valmentajan tehtävä – onnistunut muunnos jättäisi joukkueen vain kahden pisteen taakse, ja kenttämaali, joka on kolmen pisteen arvoinen, saattaa riittää voittaa peli. Epäonnistunut muunnos jättäisi joukkueen kuitenkin useamman kuin yhden kenttämaalin taakse ja johtaisi otteluun tai kaksi kenttämaalia.