Kaksoispuhe viittaa periaatteessa kahteen erilaiseen viestintämuotoon tai ilmaisuun, jotka tapahtuvat samanaikaisesti. Tämä voi tapahtua useilla eri tavoilla, vaikka yksinkertaisimmin sen voi esittää ryhmä henkilöitä, joissa kaksi keskustelua käydään ryhmän sisällä samanaikaisesti. Suuremmassa mittakaavassa kaksoiskeskustelua voi esiintyä myös sosiaalisella ja poliittisella tasolla, koska yksilö tai ryhmä voi näyttää tekevän kaksi erilaista ja mahdollisesti ristiriitaista lausuntoa samanaikaisesti. Kirjallisuudessa ja kirjallisissa teoksissa tämä termi voi viitata myös lauseeseen tai lauseeseen, joka viittaa kahteen eri ajatukseen kerralla.
Tyypillisesti kaikenlainen diskurssi viittaa kahden tai useamman ihmisen väliseen kommunikaatioon ja erilaisten ajatusten ja ideoiden ilmaisemiseen. Kaksoispuhe on teko tai tapahtuma, jossa kaksi erilaista keskustelun tai viestinnän muotoa esiintyy samanaikaisesti. Esimerkiksi juhlissa kuuden hengen ryhmä saattaa kokoontua yhteen ja puhua keskenään. Neljä tämän ryhmän ihmisistä saattaa keskustella yhdestä ajatuksesta, kun taas kaksi muuta henkilöä, jotka ovat edelleen ryhmässä, puhuvat jostain muusta. Tässä tapauksessa ryhmä harjoittaa kaksoiskeskustelua ja jotkut ryhmän jäsenet voivat seurata molempia keskusteluja kerralla.
Kaksoiskeskustelun taustalla on myös sosiaalisia ja poliittisia seurauksia, varsinkin kun se liittyy yleiseen mielipiteeseen ja eri järjestöjen asialistoihin. Esimerkiksi poliitikko voi edustaa vaalipiiriä, joka kannattaa voimakkaasti yhtä asemaa, kun taas ryhmä sponsoroi sitä vastaan. Kummankin ihmisryhmän rauhoittamiseksi poliitikko saattaa ryhtyä kaksinkertaiseen keskusteluun. Tällöin poliitikko voi näyttää edustavan asian molempia osapuolia, mikä voi lopulta johtaa molempien tuen menettämiseen.
Kaksoiskeskustelu voi tapahtua myös kirjallisesti ja kirjallisissa teoksissa, mikä on tärkeää kaikille, jotka kriittisesti lukevat tai arvioivat tällaisia teoksia. Kirjoittaja voi esimerkiksi kirjoittaa yhden lauseen, joka näyttää ilmaisevan tiettyä ajatusta. Tarkemmin lukiessaan ja lauseessa käytettyä kieltä kriittisesti harkittaessa lukija voi kuitenkin päätellä, että alkuperäinen käsite oli tarkoitettu ironisesti ja että lauseesta olisi otettava toissijainen merkitys. Tällaista kaksoispuhetta käytetään usein tarjoamaan lukijoille enemmän merkitystä näennäisesti yksinkertaiselta lauseelta. Tätä voidaan käyttää laajenemaan vakiintuneita ideoita kirjallisessa työssä tai tarjoamaan enemmän syvyyttä sen hahmoille.