Kansainvälinen avaruuslainsäädäntö on laki, joka koskee avaruudessa tapahtuvaa toimintaa, joka yleensä määritellään oikeudellisiin tarkoituksiin alimmaksi pisteeksi, josta esineet voivat kiertää maapalloa ja sen ulkopuolella. Tämä lain ala on peräisin 1950 -luvulta, jolloin monet kansakunnat alkoivat keskustella avaruustutkimuksen mahdollisuudesta ja avaruuden käytön sääntelyn tarpeesta. Avaruuslainsäädäntöön liittyy useita kansainvälisiä sopimuksia, joita allekirjoittajien on noudatettava, ja monet kansat ovat antaneet joitain omia lakeja, jotka määräävät, mitä heidän kansalaisensa voivat tehdä avaruudessa.
Yksi kansainvälisen avaruusoikeuden keskeisistä elimistä on ulkoavaruuden rauhanomaisen käytön komitea, joka on osa YK: ta (YK). Tärkeä osa avaruuslainsäädäntöä on usko siihen, että avaruus on kaikkien käytettävissä ja ettei kenenkään henkilön tai maan pitäisi voida vaatia tai hallita osaa avaruudesta. Kansainvälinen avaruuslaki kattaa muun muassa asevalvonnan, avun astronautteille, avaruudessa olevien esineiden sääntelyn ja vastuun, joka syntyy, kun avaruudessa olevat esineet törmäävät toisiinsa tai putoavat maahan.
Pääsääntöisesti yksittäiset astronautit ja yritykset ovat oman kansakuntansa sääntöjen alaisia, vaikka ne olisivat avaruudessa, ja heidän on myös noudatettava avaruuslakia. Kansainvälisen avaruuslainsäädännön mukaan avaruuteen laukaistut esineet kuuluvat niiden alkuperäisille omistajille, ja omistajat ovat vastuussa näistä esineistä riippumatta siitä, ovatko ne avaruudessa vai maan päällä. Samoin, kun astronautit palaavat maapallolle, heidän katsotaan “kuuluvan” maihinsa, ja heidät on palautettava viipymättä kotiin, jos heidän on pakko laskeutua vieraaseen maahan.
Kun avaruuden käyttö on laajentunut ihmisten käyttöön, on laajentunut myös kansainvälinen avaruuslaki. Osa laista on erittäin sumea, mikä johtuu siitä, että ehdot on pidettävä epämääräisinä, jotta maita voitaisiin kannustaa allekirjoittamaan avaruuteen liittyviä sopimuksia. Kuten muillakin lainsäädännön aloilla, myös kansainväliseen avaruusoikeuteen vaikuttaa oikeuskäytäntö, ja yksittäisiä tapauksia, joihin liittyy tilaa, lisätään lainsäädäntöön. Aiemmin asetetut tapaukset voivat luoda uusia tapoja lähestyä monia erilaisia tilanteita, joita voi syntyä avaruudessa tai jotka voivat ympäröidä avaruuteen liittyviä tapahtumia ja kysymyksiä.
Avaruusoikeuden teoriointi on myös ollut tärkeä osa tieteiskirjallisuutta. Tekijät, jotka ovat uteliaita avaruustutkimuksen tulevaisuudesta ja tavoista, joilla tulevat sukupolvet käyttävät avaruutta, ovat tutkineet useita mahdollisia tapoja, joilla tämä lain ala voi kehittyä.