Kansainvälinen konfliktinratkaisu on yritys estää tai ratkaista aseellisia konflikteja valtioiden välillä tai valtioiden sisällä sovittelun avulla. Hallitukset, valtiosta riippumattomat järjestöt tai hallitustenväliset elimet, kuten Yhdistyneet Kansakunnat (YK), toteuttavat nämä sovittelupyrkimykset. Sovittelupyrkimyksiin voi sisältyä myös avustaminen konfliktin jälkeisessä sovinnossa, jälleenrakennuksessa ja sisäisessä vakaudessa.
Valtioiden sisäiset ja väliset konfliktit voivat johtua etnisistä kiistoista, uskonnollisista konflikteista, ihmisoikeusloukkauksista ja kilpailusta resursseista. Ne voivat johtua myös aggression pelosta, instituutioiden heikkoudesta tai poliittisen vallankumouksen leviämisestä. Näiden konfliktien sovittelu vaatii tietoa konfliktin historiasta ja lähteistä sekä sitoutumista ratkaisemaan se rauhanomaisin keinoin.
YK edistää kansainvälistä konfliktien ratkaisua YK: n päätöslauselmilla, jotka ovat kansainvälisen yhteisön julkisia vetoomuksia osapuolille ratkaisemaan asian rauhanomaisesti. YK: n päätöslauselmat voivat myös vaatia tulitaukoa taistelijoiden välillä ja vetäytymistä kansainvälisesti tunnustettuihin rajoihin. Kiistautujat voivat käyttää YK: n pääsihteerin palveluita kommunikoidakseen vastustajien välillä, muodostaakseen tiedonhankintatehtäviä konfliktista ja tarjotakseen tarkkailijoita valvomaan tulitaukosopimuksia. Riidan osapuolet voivat myös pyytää pääsihteeriä toimimaan riidan sovittelijana.
YK: n rauhanfilosofia on, että se sisältää toimia köyhyyden poistamiseksi ja demokraattisten instituutioiden vahvistamiseksi. Kansainvälisen konfliktin ratkaisemisen on sisällettävä myös ihmisoikeudet ja humanitaarinen apu. YK: n opin mukaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen on olennainen edellytys rauhan saavuttamiselle.
Kansalaisjärjestöt suorittavat tärkeitä kansainvälisiä konfliktinratkaisupalveluja. Koska ne ovat voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka eivät liity minkään valtion poliittiseen tai ulkopoliittiseen toimintaohjelmaan, heihin luotetaan joskus enemmän välittäjinä kuin tietyn valtion edustajina. Kansalaisjärjestöt voivat usein toimia nopeammin kuin valtiot tai hallitustenväliset järjestöt ja aloittaa vuoropuhelun vihamielisten osapuolten välillä, kunnes virallinen diplomatia voidaan toteuttaa.
Yhdysvaltojen entisen presidentin Jimmy Carterin johtaman Carter -säätiön kaltaisten kansalaisjärjestöjen välityspalvelut jatkuvat konfliktivaiheen jälkeen. Niihin kuuluu pyrkimyksiä valvoa sovittelun kautta tehtyjä sopimuksia konfliktin lopettamiseksi ja mielekästä konfliktin jälkeistä sovintoa. Monet kansalaisjärjestöt seuraavat jatkuvasti mahdollisia konfliktialueita ja pyrkivät estämään aseellisen hyökkäyksen puhkeamisen.
Yhdysvaltain rauhaninstituutti (USIP) on puolueeton kansallinen instituutti, jota rahoittaa kongressi. Kansalaisjärjestöjen tavoin USIP on sitoutunut kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseen. Se tarjoaa sovittelupalveluja riidan kohteena oleville valtioille. Sen työ ulottuu myös konfliktin jälkeisiin kysymyksiin, kuten vakauden ylläpitämiseen ja kiistanalaisten konfliktinhallintakapasiteetin lisäämiseen. Konfliktin jälkeiset vakautta edistävät toimet voivat sisältää jälleenrakennustöitä, koulujen ja oppilaitosten uudelleenrakentamisen suunnittelua sekä tarpeiden, kuten veden ja sähkön, palauttamista.