Kansainvälinen työoikeus on eräänlainen kansainvälinen oikeus, joka käsittelee työntekijöiden ja työnantajien oikeuksia maailmanlaajuisesta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Oikeusperusta sisältyy perussopimuksiin, kansainvälisen tapaoikeuden sääntöihin ja osallistuvien valtioiden yleisiin oikeudellisiin periaatteisiin, jotka mahdollistavat lain sitovan noudattamisen. Suurin osa asiaan liittyvästä kehityksestä on osa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työtä.
Työntekijät kansainvälisellä areenalla perustuvat käsityksiin maailmanlaajuisesta köyhyydenvastaisuudesta, taloudellisesta tasa-arvosta ja työvoiman kilpailukyvystä kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden maiden välillä. Kansainvälisen työoikeuden perusperiaatteena on sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jota sovelletaan väestön vähiten vaikutusvaltaisten henkilöiden yhdenvertaisen suojelun edistämiseen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suvereenit valtiot antoivat ILOlle tehtäväksi luoda kansainvälisiä standardeja, jotka suojaisivat työntekijöitä ja työnantajia hyväksikäytöltä.
Tuloksena oleva ILO: n standardien toteamus vahvisti, että työ ei ole hyödyke. Työntekijöillä pitäisi olla vapaus liittyä työntekijöiden ryhmiin ja järjestöihin, jotka taistelevat oikeuksistaan. Maailman väestöllä pitäisi olla oikeus olla vapaa köyhyydestä ja nauttia taloudellisesta tasa -arvosta työnsä hedelmien kautta. Lopuksi yhteisen hyvinvoinnin parantamisen pitäisi olla työkäytäntöjen painopiste.
Nämä standardit ovat johtaneet todelliseen edistykseen kansainvälisessä työoikeudessa. Vuosien mittaan ILO on paimentanut kansainvälisiä sopimuksia, jotka ovat lopettaneet pakkotyön ja tunnustaneet sekä miesten että naisten oikeuden samapalkkaisuuteen ja työntekijöiden oikeuden käyttää työehtosopimusneuvotteluja. Osallistuvat maat ovat allekirjoittaneet sopimukset, joissa tuomitaan kaikenlainen syrjintä työpaikalla, ja ovat vahvistaneet alaikärajan työntekijöille, joiden tarkoituksena on estää lapsityövoiman käyttö.
Globalisaatio ja kaupan vapauttaminen ovat lisänneet uuden ulottuvuuden kansainväliseen työoikeuteen. Monikansalliset yritykset, jotka siirtävät toimintansa kehitysmaihin hyötyäkseen halvemmasta työvoimasta ja materiaalisista resursseista, ovat asettaneet uusia haasteita kansainväliselle työvoimaliikkeelle. Toisaalta ILO pyrkii säilyttämään kehittyneiden maiden työntekijöiden elintason kehityksen, jota uhkaa halvempi työvoima. Toinen osapuoli pyrkii suojelemaan kehitysmaiden oikeutta hyötyä taloudellisesta edusta, joka parantaa elintasoa yli sen, mikä on käytettävissä ilman ulkomaisten yritysten investointeja.