Mikä on Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)?

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on järjestö, joka edistää ja helpottaa maiden välistä rahayhteistyötä ja valuutanvaihdon vakautta. Se pyrkii myös edistämään talouskasvua ja työllisyyttä 184 jäsenmaassaan ja tarjoamaan maille väliaikaista apua. Sen ylikansallinen tavoite on välttää paikallista tai maailmanlaajuista finanssikriisiä, kuten 1930 -luvun suurta lamaa. Järjestö perustettiin heinäkuussa 1944 Yhdistyneiden kansakuntien raha- ja rahoituskonferenssissa Bretton Woodsissa New Hampshiressa.

Ensisijaisia ​​menetelmiä, joita IMF käyttää tavoitteidensa saavuttamiseen, ovat ”valvonta”, lainaus ja tekninen apu. Valvonta viittaa seurantaan ja neuvontaan, jota järjestön jäsenmaille tarjotaan. IMF arvioi vuosittain jäsenmaiden taloudellisen aseman sekä niiden talous- ja finanssipolitiikan tehokkuuden. Sen lisäksi, että se tarjoaa rakentavaa neuvontaa politiikan muodostamisesta ja toteuttamisesta, se muodostaa IMF: n valvontakysymyksen. Tämä on lisännyt jäsenmaiden talousrakenteiden avoimuutta ja avoimuutta.

Luotonanto, toinen IMF: n väline, auttaa estämään mahdollisen talouskriisin ja edistämään talouskasvua. Jos jäsenmailla on vaikeuksia maksaa velkoja, järjestö pyrkii luomaan maksurakenteen, jota on helpompi käsitellä. Se käyttää myös lainoja köyhyyden torjumiseen, usein yhteistyössä Maailmanpankin kanssa. Taloudellista apua annetaan köyhyyden vähentämis- ja kasvuvälineen (PRGF) ja ulkoisten sokkien välineen (ESR) kautta.

IMF tarjoaa teknistä apua auttamalla jäsenmaita laatimaan ja toteuttamaan menestyksekästä talouspolitiikkaa. Se neuvoo finanssipolitiikkaa, raha- ja valuuttakursseja sekä pankki- ja rahoitusjärjestelmien sääntelyä.
Voimastaan ​​huolimatta järjestö on tilivelvollinen 184 jäsenmaalleen, ja sillä on hallintoneuvosto, johon kuuluu yksi kuvernööri kustakin jäsenmaasta. Hallitus kokoontuu vuosittain ja Kansainvälinen raha- ja rahoituskomitea kahdesti vuodessa. IMF: n päivittäisestä hallinnosta vastaa johtokunta, johon kuuluu 24 jäsentä. Järjestö rahoitetaan kiintiöillä tai liittymillä, jotka jäsenmaat maksavat niiden taloudellisen kyvyn perusteella.