Kansainvälinen ympäristölainsäädäntö viittaa sopimuksiin, perussääntöihin ja oikeudellisiin päätöksiin, jotka koskevat useita kansakuntia. Kansainvälisen ympäristölainsäädännön parantaminen ja luominen on monien luonnonsuojelijoiden ja ympäristönsuojelijaryhmien tavoite. He uskovat, että on otettava käyttöön kokonaisvaltainen maailmanlaajuinen lähestymistapa, jotta ympäristöuhkien vahvistuminen estetään. Ympäristölainsäädäntöä voidaan luoda useilla eri tavoilla, mukaan lukien pöytäkirjat ja sopimukset, kansainväliset tuomioistuimet, kuten Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ), ja tapaoikeus.
Monet pitävät kansainvälistä ympäristölainsäädäntöä jopa tärkeämpänä ympäristönsuojelussa kuin kansallista lainsäädäntöä. Kun kaikilla kansakunnilla on sama planeetta, yhden maan aiheuttama vahinko voi nopeasti häiritä naapureidensa terveyttä, toimeentuloa ja rauhanomaista olemassaoloa. Minkä tahansa maan huolimaton ympäristön käyttö voi aiheuttaa tuhoa kaikille, joko luonnonvarojen ehtymisen, sukupuuton tai kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. Luomalla kansainvälistä ympäristölainsäädäntöä maat voivat yhtyä kestävien käytäntöjen aiheuttamiin kustannuksiin ja haasteisiin.
Ympäristölainsäädäntö voi kattaa monia eri aloja. Luonnonvarojen, mukaan lukien fossiilisten polttoaineiden, mineraalien ja makean veden, kestävä käyttö ja hoito on tärkeä osa monia kansainvälisiä sopimuksia. Yhteisiin ympäristöihin kohdistuvien vahinkojen ehkäiseminen, kuten ilman tai veden pilaantuminen, kuivuminen ja metsien hävittäminen, on myös tärkeä tekijä. Yhteistyöohjelmat, joihin liittyy tieteellinen tutkimus mahdollisista ympäristöuhista, kuten biologisen monimuotoisuuden tutkimus, voivat olla seurausta kansainvälisestä ympäristölainsäädännöstä. Ihmisten turvallisuuteen kohdistuvat uhat, kuten ydinaseriisunta ja maamiinojen poistaminen, voivat myös olla kansainvälisen ympäristölainsäädännön pohtimia asioita.
Ympäristölainsäädännön lähteitä on useita. Perussopimuksia luovat usein monikansalliset järjestöt, jotka kokoontuvat pääasiassa keskustelemaan ympäristölainsäädännön luomisesta sopimuksina. Monet nykyaikaiset ympäristölait ovat syntyneet Yhdistyneiden kansakuntien (YK) suojeluksessa luotuista sopimuksista. Yhdistyneillä kansakunnilla on myös suuri osa ympäristölainsäädännön luomisessa oikeudellisen ennakkotapauksen perusteella, koska merkittävin kansainvälinen tuomioistuin ICJ on YK: n siipi.
Mukauttaminen on toinen tärkeä kansainvälisen ympäristölainsäädännön lähde. Mukautetuista laeista riippuvat pitkät, mutta eivät aina viralliset käyttäytymisnormit kansakuntien välillä ja niiden välillä. Esimerkki tavanomaisesta toiminnasta, joka voi johtaa muodolliseen kansainväliseen lakiin, on naapurivaltioiden päämiesten ilmoittaminen, jos öljyvuoto on tapahtunut yhteisillä vesillä. Oikeudelliset päätökset, sopimukset ja pöytäkirjat voivat kaikki käyttää tapoja lain luomisen perustana.